Huhheijaa.. nyt tulee avautumista :D Luulin joskus, että närästys on vain pieni ikävä tunne kurkussa. Nyt todellakin ymmärrän, mitä se voi olla. Se on kuin polttava tulipallo, joka pyörii kurkussa alvariinsa ja korventaa paikkoja. En muista, että esikoisen ajoilta olisi ollut mitään tällaista. Loppuraskaus tuntui silloin muutenkin kaikin puolin helpommalta, vai kultaako aika tosiaan muistot? :D Kaikki vippaskonstit on tosiaan käytössä eikä mikään ole poistanut tuota kiusallista vaivaa. Yölläkin pitää välillä istuskella, kun polte on pahimmillaan. Lohduttautua voin kuitenkin siihen, että tämä vaiva jää todennäköisesti synnytyssaliin!Raskausviikkoja on kertynyt pian 27, 30 päivää laskettuun aikaan ja olo alkaa todellakin olla sen mukainen.. mikään asento ei tunnu enää hyvältä. Seisoskellessa ja liikkuessa hengästyttää, huippaa ja tuntuu sellaista paineen tunnetta, että pissillä pitäisi ravata vähän väliä. Ulkosalla liikkuessa pitää välillä pysähdellä, kun tuntuu että joku tökkäisisi neulalla alakertaan! Istuessa selkä kipeytyy muutamassa hetkessä ja kun makuulle koittaa mennä, alkaa kurkussa sinkoilemaan ne polttopallot! Lisäksi kaikki ( kahdet) äitiyshousut, jotka vielä jotenkin menee jalkaan, tuntuvat puristavan vatsan kohdalta. Onneksi kotona voi käyttää mukavia haaremihousuja, niillä tarkenee sisällä :D ...Vatsa tuntuu siltä kun siellä olisi kova jalkapallo, joka välillä potkii kiivaasti kylkiluihin tai alien, joka pyrkii ulos keskeltä vatsaa :D! Aamut alkavat usein myös rutiininomaisesti sillä, että sappinesteet lentävät kaaressa lavuaariin! Kotopuolesta ei ole enää ole ollut mihinkään kauemmas asiaa pitkään aikaan, sillä autossa istuminen näyttää olevan selälleni kidutusta. Lähes koko raskausaika on mennyt jokseenkin mökkihöperöityen olojen takia, mutta nämä ovat niitä kasvattavimpia kokemuksia ja haasteita elämässä :D
Tiedän, että kaikesta tästä hulluudesta huolimatta tulen joidenkin aikojen päästä ikävöimään tätä ihanaa vauvamahaa ja nämä oireet tuntuvat kaukaisilta, mutta välillä tuntuu hyvältä päästellä höyryjä vaikkapa kirjoittamalla näistä "ei niin kivoistakin tuntemuksista". Tsempit vaan kumppanille ❤💋, joka joutuu joka päivä katselemaan ja kuuntelemaan tätä kaikkea. Myös esikoiseni on joutunut hyväksymään, ettei äiti taivu tässä tilassa ihan kaikkiin juttuihin ja saattaa käyttäytyä vähän oudosti välillä ja olla omassa raskaus/synnytyskuplassaan. Onneksi meillä on aika hyvät rutiinit, joista pidämme tiukasti kiinni, sillä niistä todella on apua jo tässä vaiheessa, saatika sitten kun vauva on syntynyt. Päiväkotiin viemiset ja hakemiset sujuvat aika mutkattomasti nykyään, joiden kanssa tuskailimme ennen pitkiäkin aikoja. Kaikkiin muutoksiin sopeutuminen, tulot, lähdöt, pukemiset, syömiset, vierailut ym.. ovat välillä olleet esikoiselle haastavaa, joten rutiineista kiinni pitäminen on ollut todella hyödyksi!
Onneksi saa vielä päivisin hengähtää ihan omissa oloissa ja koittaa rentoutua parhaansa mukaan. Varailin myös aikaa osteopaatille, jos siitä olisi jotain hyötyä tulevaa synnytystä ajatellen :) Monet ovat kehuneet ja kokeneet hyväksi. Huomenna on kiva päästä taas myös neuvolaan tutkailemaan tilannetta ja vajaan viikon päästä synnytystapa-arvio, jota odotan jo innolla :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti