keskiviikko 16. elokuuta 2017

Synnytyspelosta..

Kävin eilen pelkopolilla synnytyspelkoon liittyen. Synnytyspelko voi johtua monesta eri syystä, itsellä pelkoihin vaikuttaa edellisen synnytyksen ponnistusvaiheen aiheuttamat pahat repeämät ja niistä koituneet pitkäaikaiset vauriot (TÄSTÄ voi lukea esikoiseni synnytyskertomuksen). Istumiskielto kesti kolme viikkoa ja kipuja oli vielä puolen vuoden jälkeenkin. Mitä lähemmäs laskettu aika koittaa, sen enempi synnytys on ollut mielessä, sekä esikoisen synnytys on palautunut mieleen voimakkaammin. Juttelin kätilön kanssa, ja sainkin ohjeeksi ajatella ja käsitellä ponnistusvaihetta paljolti etukäteen, sekä valmistautua hengitysharjoituksilla. Synnytys on naiselle yksi elämän uskomattomimmista, kivuliaimmista, suurimmista asioista, sen kulkua kukaan ei voi ennalta tietää. Monilla synnytyksen vaikeat asiat saattaa jäädä käsittelemättä, sillä synnytyksen jälkeen elämä keskittyy pääasiassa vauvaan. Pelkopoli onkin hyvä paikka päästä käsittelemään tällaisia asioita. Tietysti myös ensisynnyttäjät saavat pelkopolilta apua. Lisäksi synnyttämään mentäessä tiedoista näkyy pelkopolilla käynti ja tietysti synnytykseen liittyvät toiveet, jolloin kätilöt ymmärtävät suhtautua tilanteeseen oikealla tavalla. Omat synnytystoiveet ovatkin aika lailla erilaisia tällä kertaa kun ensimmäisessä synnytyksessä :D Kannattaakin laittaa kaikki lapulle ylös ja pitää lappua aina mukana siltä varalta kun H-hetki tulee. Myös kumppanille tai mukana olevalle tukihenkilölle kannattaa puhua toiveista etukäteen, niin he osaavat mainita niistä kätilölle jos itse ei kykene esimerkiksi puhumaan synnytyksen aikana. Meillä onkin nyt sikäli hauska tilanne, kun miehelläni on koulussa opiskeluun liittyen synnytysasioita sekä vauvan ja lapsen kehitykseen liittyviä asioita, pääseepä tosiaan todistelemaan niitä ihan käytännössä :)!

Repeämistä puhuminen toi itselle paljon turvaa ja luottamusta tulevaa synnytystä kohtaan. Harkitsin hyvin pitkään sektiota ainoana vaihtoehtona, mutta kannustus on tehnyt tehtävänsä, ja olen valmistautunut alatiesynnytykseen tälläkin kertaa, siitäkin huolimatta että sama voisi tapahtua uudelleen. Kävimme läpi ponnistusasentoja ja pähkäilimme erilaisia syitä repeämien vaikutuksiin. Oleellisimpina nousi juurikin asennot sekä hengitys. Vuorovaikutus kätilön kanssa on ensiarvoisen tärkeää, eikä peloista kannata jättää mainitsematta. Pääsin myös kurkistamaan synnytyssaliin, joka helpotti tilannetta, kun näki paikat etukäteen, mihin mennä. Useimmissa sairaaloissa järjestetäänkin tutustumiskäyntejä synnytysosastoille, mutta meillä Jyväskylässä ei tällaista käytäntöä enää ole. Sain kuulla myös kivunlievitysvaihtoehdoista tarkemmin, ja selvisi, ettei Jyväskylässä ole käytössä tällä hetkellä esimerkiksi ilokaasua, sillä ilmanvaihdossa on ilmeisesti jotain ongelmatekijöitä. Synntysallastakaan ei ole, jossa olen aina haaveillut synnyttää, sillä vesi vähentää repeytymisiä ja lievittää kipuja. Esikoisen kohdalla en taas veteen päässyt lapsivesien menon takia. Aion ottaa myös musiikkia mukaan, sillä se on itselle yksi parhaita terapisoivia asioita ja vie ajatukset pois kivuista.

Voisin jo vaikka heti lähteä synnyttelemään, sen verran valmistautunut olen tulevaan koitokseen, ja olo käy luonnostaan muutenkin tukalammaksi koko ajan selkäkivuista puhumattakaan! :D Synnytystapa-arviointi onkin seuraava sairaalakäynti, siihenkin on vielä tosin kuukausi aikaa. Huomenna olisi luvassa perhevalmennusta ja tänään päiväkodissa vanhempainiltaa. Touhua siis riittää, vaikka odottavan aika onkin pitkä. Synnytykseen aion suhtautua edelleen positiivisesti peloista huolimatta, sillä se on suurin voimavara!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti