Tyynymaniaa!

Tänään oli hauska aamu, nimittäin sain vihiä viime viikolla eräässä keskusteluryhmässä, että Lidliin tulisi nyt maanantaiaamuna suosittuja vartalotyynyjä, jotka helpottaa erityisesti raskaana olevan yöunia ja käy sen jälkeen hyvin imetystyynyinä. Tuote on kuulemma niin suosittu, että ne menee heti. No, tein työtä käskettyä ja vietyäni poikani päiväkotiin (joka on ihan Lidlin vieressä) kello oli sopivasti kahdeksan aamulla, joten päätin mennä heti tyynyjä hakemaan. Naureskelin ajatukselle olla heti kärkkymässä tyynyjä, mutta astellessani ovista sisään ei ollut vaikea paikantaa tyynyjen sijaintia. Nimittäin laarin ympärillä parveili ihmisiä, hämmästyksekseni tosin keski-iän ylittäneitä rouvashenkilöitä, jotka olivat sulloneet korit ja kärryt täyteen tyynyjä :D Olin kaupassa paria minuuttia yli 8 ja jäljellä oli 3 tyynyä, joista otin kaksi + 4 tyynyliinaa. Onneksi myyjä kuskasi varastosta vielä toisenkin satsin tyynyjä, joita riitti muutamille, jotka ilmestyivät jälkeeni paikalle.. Ei voinut kun nauraa koko touhulle, mutta olen nyt iloinen, että todella sain tyynyt, sillä yhden pienen tyynyn kanssa taiteileminen polvien välissä on ollut rasittavaa. Toivottavasti näistä on apuja :)! Lupaan kertoa myöhemmin käyttökokemuksia ;)!

Kävin myös tänään neuvolassa, ja kaikki oli kunnossa :)! Paino noussut, samaten hemoglobiini, ja sydänäänet tasaisen rauhallisia! Vähän keskustelua synnytyksestä ja ajatuksia elämänmuutoksesta. Tosin virtsanäytteen tuloksista joudun soittelemaan vielä erikseen lääkärille. Tyytyväisin mielin eteen päin mennään :)!

ps. Tässä vielä linkkivinkki toiseen blogiini rasittuneille tai kramppaaville jaloille!

Oloja..

Tässä on vierähtänyt viikko aika hujakasti, tosin pääasiassa aika vaivaisena :D Viime viikkoinen paikkojen järjestely on saanut jäädä ja lepo on tullut todella tarpeeseen. Olen kärsinyt nyt huonovointisuudesta, tänään jopa oksensin aamulla. Lisäksi vatsaa ja selkää jomottelee hiukan eri tavalla kuin tähän asti ja supistukset ovat selvästi napakampia, mitä pidemmälle mennään. En muista, että esikoiden kohdalla nämä viimeiset viikot olisivat olleet ihan näin tiukkoja. Jokainen raskaus on kuitenkin yksilöllinen, joten on vain mentävä sen mukaisesti.

 Viime yönä heräsin myös voimakkaaseen kipuun alavatsalla ja alaselässä, jota seurasi muutamat peräkkäiset harjoitussupistukset. Onneksi olotila helpotti ja sainkin nukuttua jotenkin yön. Tänään kävin lääkärillä ja valkosolut olivatkin kahdella plussalla, joten ei auta muuta kuin hakea tulehdusarvojen takia antibioottia (jota en kyllä normaalisti järin helposti suostu käyttämään) apteekista ja soitella huomenna tarkempia tuloksia. Jos tulehdusta ei hoideta, niin silloin riski ennenaikaiseen syntymään yleensä kasvaa. Myöskään emme tehneet turhaan sisätutkimusta, sillä sekin saattaa lisätä supistuksia ja synnytysriskiä. Itse asiassa noin viikon verran kun eteenpäin mennään, ei periaatteessa vauvan syntymää enää estellä, jos sattuisi tulemaan ennenaikaisena :)

Myös selkäkivut ja närästys on ollut todella voimakasta viime aikoina. Syödä pystyy vain pieniä määriä kerrallaan, ruoka nousee kurkkuun makuulla, mutta istuminen taas tekee huonoa selälle. Autolla ajelen vain pieniä matkoja käyttäen selän takana kauratyynyä, sillä muutoin istuminen tekee selälle kipeää. Rakas rentoutumistapa, saunominen, on myös jäänyt vähemmälle viime aikoina, sillä hapenottokyky ei ole ihan samaa luokkaa kun normaalisti. Koitankin saunoa hieman miedommissa lämpötiloissa ja istua hiukan alemmilla lauteilla sen verran mitä pystyy :) Yöunet ovat edelleen katkonaisia, mutta lohdutusta tuo se, että maanantaina Lidliin tulee vihdoin myyntiin edullisia kokovartalotyynyjä (nämä ihan parhaita kuulemma raskausmahan kanssa nukkumiseen sekä myöhemmin imetyksessä), joten aion olla siellä kahdeksalta aamulla hakemassa omaani, sillä ne kuulemma menee yleensä välittömästi kun saapuvat :D!!

Ajatukset alkavat olla aika voimakkaasti jo synnytyksessä ja vauva-arjessa, olemme myös käyneet perhevalmennuksissa, (joista voisinkin ensi kerralla kirjoitella), sekä äsken katselin synnytysvalmennusvideot läpi muistin virkistykseksi. Tänään on muuten laskettuun aikaan 50 päivää jäljellä, ja aina vain ajat käy jännittävämmiksi. Se on pieni hujaus vaan kun kohta on nyytti sylissä :)!

Ihana, paras, päiväkoti!

Arki on taas hiljalleen lähtenyt rullaamaan, poikani on pitkän kesäloman jälkeen palannut päiväkotiin ja mies aloittanut opinnot. Ensimmäinen viikko on sujunut hienosti! Itse kököttelen sairaslomalla ja valmistelen vointieni mukaan kaikenlaista pienokaisen tuloa varten. Tänään haluaisinkin kertoa vähän poikani päiväkodista ja miksi olemme juuri halunneet valita kyseisen päiväkodin.

Reilu vuosi sitten kuulin, että aika lähellä kotiamme on steinerpäiväkoti Pikku-Otava. En voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, ja niin siirsin poikani kunnallisesta päiväkodista ihanaan Pikku-Otavan päiväkotiin. Tiesin, että jonkin verran kuluja tulee enemmän, mutta lopulta ajattelin sen olevan parempi vaihtoehto lapselleni, ja olenkin tehnyt ihan oikean valinnan :)! Miksi sitten steinerpäiväkoti? Kuulostaako ihan huuhaajutulta? On totta, että steinerpedagogiikka juontaa juurensa jo aika pitkältäkin ajalta noudattaen tietynlaista kaavaa aina tähän päivään asti. TÄSSÄ hyvä linkki steinerkasvatuksen avoista. En ole niin perehtynyt itse pedagogiikkaan syvällisesti, mutta käytäntöä seuraten olen ollut erittäin kiitollinen, sillä päiväkodin arjessa tapahtuvat askareet tukevat lapsen yksilöllistä kehitystä kokonaisvaltaisesti ja luo turvallista ja hyvää pohjaa lapselle elämää varten. Lapsi viettää kuitenkin suuren osan päivästään päiväkodissa, joten sillä on valtavan suuri merkitys, minkälaisia malleja näinä vuosina omaksutaan ja miten lapsi viihtyy. Poikani on päivittäin hyvissä käsissä ja hän jää aina hyvillä mielin hoitoon :)

Parhaimmiksi jutuiksi kyseisessä päiväkodissa olen nostanut erityisesti ekologisuuden, luomuruuan, arkisten askareiden tekemisen (esimerkiksi lapset pääsevät auttaman ruuanlaitossa) sekä maailmankuvan luomisen; mistä kaikki tulee. Kasvatellaan pienellä peltoläntillä esimerkiksi perunaa, nostetaan ne itse ja valmistetaan siitä ruokaa. Pihamaalla on kasveja ja puita sekä lapset saavat käyttää paljon mielikuvitusta ja luovuutta. Lisäksi päiväkodissa on vain parisenkymmentä lasta, kaikenikäiset touhuavat yhdessä, isommat auttavat pienempiä, sekä hoitajat oppivat tuntemaan jokaisen lapsen kuin omansa. Päiväkoti on hyvin kodinomainen, lapset saavat leikkiä ja kehittyä itselleen mieluisissa asioissa. Myös sosiaalisiin suhteisiin panostetaan, jotta lapsille kehittyisi hyvät taidot selvitä erilaisissa tilanteissa, sekä oppia hyväksymään erilaisuutta.

Oli eilen taas vanhempainillassa ihana huomata, kuinka tärkeästä asiasta onkaan kyse. Olen ollut todella tyytyväinen lapseni hoitoon enkä vaihtaisi paikkaa mistään hinnasta. On turvallinen ja luottavainen olo, sekä tunne siitä, että pienillä valinnoilla voidaan tehdä suurta hyvää :)!

Synnytyspelosta..

Kävin eilen pelkopolilla synnytyspelkoon liittyen. Synnytyspelko voi johtua monesta eri syystä, itsellä pelkoihin vaikuttaa edellisen synnytyksen ponnistusvaiheen aiheuttamat pahat repeämät ja niistä koituneet pitkäaikaiset vauriot (TÄSTÄ voi lukea esikoiseni synnytyskertomuksen). Istumiskielto kesti kolme viikkoa ja kipuja oli vielä puolen vuoden jälkeenkin. Mitä lähemmäs laskettu aika koittaa, sen enempi synnytys on ollut mielessä, sekä esikoisen synnytys on palautunut mieleen voimakkaammin. Juttelin kätilön kanssa, ja sainkin ohjeeksi ajatella ja käsitellä ponnistusvaihetta paljolti etukäteen, sekä valmistautua hengitysharjoituksilla. Synnytys on naiselle yksi elämän uskomattomimmista, kivuliaimmista, suurimmista asioista, sen kulkua kukaan ei voi ennalta tietää. Monilla synnytyksen vaikeat asiat saattaa jäädä käsittelemättä, sillä synnytyksen jälkeen elämä keskittyy pääasiassa vauvaan. Pelkopoli onkin hyvä paikka päästä käsittelemään tällaisia asioita. Tietysti myös ensisynnyttäjät saavat pelkopolilta apua. Lisäksi synnyttämään mentäessä tiedoista näkyy pelkopolilla käynti ja tietysti synnytykseen liittyvät toiveet, jolloin kätilöt ymmärtävät suhtautua tilanteeseen oikealla tavalla. Omat synnytystoiveet ovatkin aika lailla erilaisia tällä kertaa kun ensimmäisessä synnytyksessä :D Kannattaakin laittaa kaikki lapulle ylös ja pitää lappua aina mukana siltä varalta kun H-hetki tulee. Myös kumppanille tai mukana olevalle tukihenkilölle kannattaa puhua toiveista etukäteen, niin he osaavat mainita niistä kätilölle jos itse ei kykene esimerkiksi puhumaan synnytyksen aikana. Meillä onkin nyt sikäli hauska tilanne, kun miehelläni on koulussa opiskeluun liittyen synnytysasioita sekä vauvan ja lapsen kehitykseen liittyviä asioita, pääseepä tosiaan todistelemaan niitä ihan käytännössä :)!

Repeämistä puhuminen toi itselle paljon turvaa ja luottamusta tulevaa synnytystä kohtaan. Harkitsin hyvin pitkään sektiota ainoana vaihtoehtona, mutta kannustus on tehnyt tehtävänsä, ja olen valmistautunut alatiesynnytykseen tälläkin kertaa, siitäkin huolimatta että sama voisi tapahtua uudelleen. Kävimme läpi ponnistusasentoja ja pähkäilimme erilaisia syitä repeämien vaikutuksiin. Oleellisimpina nousi juurikin asennot sekä hengitys. Vuorovaikutus kätilön kanssa on ensiarvoisen tärkeää, eikä peloista kannata jättää mainitsematta. Pääsin myös kurkistamaan synnytyssaliin, joka helpotti tilannetta, kun näki paikat etukäteen, mihin mennä. Useimmissa sairaaloissa järjestetäänkin tutustumiskäyntejä synnytysosastoille, mutta meillä Jyväskylässä ei tällaista käytäntöä enää ole. Sain kuulla myös kivunlievitysvaihtoehdoista tarkemmin, ja selvisi, ettei Jyväskylässä ole käytössä tällä hetkellä esimerkiksi ilokaasua, sillä ilmanvaihdossa on ilmeisesti jotain ongelmatekijöitä. Synntysallastakaan ei ole, jossa olen aina haaveillut synnyttää, sillä vesi vähentää repeytymisiä ja lievittää kipuja. Esikoisen kohdalla en taas veteen päässyt lapsivesien menon takia. Aion ottaa myös musiikkia mukaan, sillä se on itselle yksi parhaita terapisoivia asioita ja vie ajatukset pois kivuista.

Voisin jo vaikka heti lähteä synnyttelemään, sen verran valmistautunut olen tulevaan koitokseen, ja olo käy luonnostaan muutenkin tukalammaksi koko ajan selkäkivuista puhumattakaan! :D Synnytystapa-arviointi onkin seuraava sairaalakäynti, siihenkin on vielä tosin kuukausi aikaa. Huomenna olisi luvassa perhevalmennusta ja tänään päiväkodissa vanhempainiltaa. Touhua siis riittää, vaikka odottavan aika onkin pitkä. Synnytykseen aion suhtautua edelleen positiivisesti peloista huolimatta, sillä se on suurin voimavara!

Raskausajan teetä ja öljyä!

Olen tässä jo puolesta välistä raskautta nauttinut vadelmanlehtiteestä, jota suositellaan erityisesti raskauden loppupuolella. Sen pitäisi vahvistaa kohtua ja auttaa palautumaan synnytyksestä. Tekee hyvää limakalvoille. Olen juonut tähän asti noin kupillisen päivässä, loppuviikoilla ajattelin lisäillä määrää pariin, kolmeen kupilliseen. Esikoisen kohdalla join myös kyseistä teetä, mutten osaa sanoa, onko teellä varsinaista vaikutusta ollut kuitenkaan lopputulokseen. Tämä ihana juoma maistuu kuitenkin mielestäni hyvälle, ja helpottaa kaipuuta muiden yrttijuomien pariin :) ! Joku kylläkin suositteli vadelmanlehtiteen juomista vielä synnytyksen jälkeenkin, joten testaillaanpa tällä kertaa pidempään :)

Olen ostanut myös valmiiksi jo imetysteetä, joka sisältää erilaisia maidontuotantoa nostattavia yrttejä. Esikoisen kohdalla tosin imetystee piti jättää pois, kun maitoa tuppasi tulemaan vähän liikaakin! Tällä kertaa minulla on Frantsilan Vauvanilo - tee, jossa näyttäisi myös olevan mukana vadelmanlehtiä. Osa teen yrteistä ( esim. anis, kumina, fenkoli) helpottaa myös vatsaoireita, joten niistä voi olla vauvalle hyötyä :)!

Toinen tällä hetkellä huomiota saava juttu on arganöljy! Se on perinteisesti Marokossa käytetty arganhedelmän kivestä puristettu öljy, jota suositellaan erityisesti arpien ja juovien hoitoon. Olen pitänyt sitä hyvänä ihoöljynä, ja nyt olen alkanut hieromaan sitä vatsalle ja rintoihin, jos siitä olisi hyötyä raskausarpien ennaltaehkäisijänä. Edellisessä raskaudessa öljysin vatsaani erilaisilla öljyillä, eikä mitään pahempia arpia ainakaan tullut. Rintoihin kylläkin tuli, mutta se tapahtui räjähdysmäisesti kertaheitolla sairaalassa, vasta maidon noustessa. Kaikki ihoöljyt ovat varmasti hyviä, mutta olen niin paljon saanut kuulla parin vuoden aikana arganöljyn hehkutusta asiakkailta, sekä huomannut sen todellisen suosion, joten tällä kertaa mennään tällä :)!

Neuvolakuulumisia..

Tänään pamahti käyntiin raskausviikko 32! Eilen käytiin neuvolassa ja asiat mallillaan :) ! Siellä tehtiin tällä kertaa isyydentunnustus, joka on ihan huippujuttu, ettei tarvitse enää erillisissä virastoissa ravata. Muistan esikoisen kohdalla, ettei kyseistä toimenpidettä silloin vielä neuvoloissa tehty. Sain myös selänvenytysohjeita kipeytyneelle selälle, sekä muistin virkistämiseksi lappusia erilaisista synnytysasennoista. Lappuset on tulostettu näemmä bebesinfo.fi sivustolta, joka on ihan huippu sivusto ja itselle jo varsin tuttu esikoisen ajoilta :)!!  Varattiin myös aikaa pelkopolille synnytysasioiden tiimoilta ja sainkin ajan jo ensi tiistaille!

Neuvolan mittauksista voisin myös mainita rauta-arvoista, jotka näyttivät taas hieman laskeneen, vaikka lisärautaa syönkin. Kesällä hemoglobiini näytti alimmillaan 93, mutta varsinaisessa labran verikokeessa se oli korkeampi. Neuvolassa sormenpäästä otettavat rauta-arvot voivatkin heitellä yllättävän paljon kudosnesteen määrästä riippuen, joten ne ovat yleensä vain suuntaa antavia. Toinen heittelevä mitta tuntuu olevan kohdunpohjan korkeus eli sf-mitta. Noin kuukausi sitten lääkäri mittasi sen olevan 19,5, kun taas eilen neuvolassa mittaa oli peräti 29! Näitä mittoja ei siis kannata liiakseen murehtia :) Nyt neuvolakäynnit alkaakin hieman tihentyä näiden viikkojen jälkeen.

Kävin myös hoitelemassa Kelassa "viime tingassa" äitiysrahahakemuksia, jonka ns. deadline  on 2 kk ennen laskettua aikaa. Samalla kaavakkeella sai näppärästi haettua myös lapsilisän ja kaikki muut äitiysvapaita koskevat seikat. Välillä Kelan kanssa takkuamiset voivat tuntua turhauttavilta, mutta mielestäni meillä on onneksi Suomessa hieno systeemi, jolla tuetaan ihmisiä erilaisissa tilanteessa. Useimmissa maissa ollaan puilla paljailla tai on selvittävä pelkästään esimerkiksi puolison tuloilla.

Pian viikonlopun viettoon! Täällä havitellaan intohimoisesti mustikkametsään, joka ei valitettavasti tänä kesänä oikein ole tämän vatsan kanssa sujunut, mutta jos sitä muutaman saisi edes maisteltua ;)! Mukavaa viikonloppua!

Tervetuloa lukemaan kuulumisia lapsiperhearjesta!

Siitä onkin jokunen hetki aikaa kun olen viimeksi tarttunut tähän harrastukseen, eli bloggaamiseen! Nyt on kuitenkin tullut hiljattain fiilis, että olisi taas sen aika. On mukava tehdä jonkin sortin päiväkirjaa, avata omia ajatuksia ja voihan siitä hyvällä tuurilla joku muukin saada jotain  inspiraatiota irti :)! Tässä blogissani aion keskittyä otsikostakin päätellen lapsiperheen arkeen kotiäitinä, joka tulee täyttämään voimakkaasti arkeani tulevat vuodet! Tiedän, että haasteita tulee olemaan, mutta mikäs sen parempaa kun asioista voi kirjoitella vapauttavasti ja päästää niistä sitten irti!

Mutta sitten itse asiaan: Tällä hetkellä taloutemme koostuu siis neljästä asukista, joista yksi majailee vielä hetken masussani! Kyllä, parin kuukauden päästä täällä on täysi elämänmuutos taas päällä kun uusi tulokas pistää koko pakan sekaisin :)! Vauhdista pitää myös huolta aiemmasta suhteesta saamani esikoispoika, jolla on ikää nyt viisi ja puoli vuotta, sekä tietysti tulevan nyyttimme isä, joka pääsee kokemaan ensimmäistä kertaa vauvaperhe-elämää! Saa nähdä, minkälainen soppa tästä syntyy :)!

Raskaudestani voisin sanoa, että se on sujunut ihan mallikkaasti, ainakin omalla mittapuulla aikalailla samoin oirein kuin esikoisenikin kanssa. Yllätyksenä ei siis tullut oksennusämpärin kanssa eläminen ja lahnana sohvalla makaaminen koko ekan kolmanneksen ajan (johon ei siis sisältynyt kertakaikkiaan yhtään mitään muuta :D). Yrjöilyjen helpottaessa pääsin ns. seesteiseen keskiraskauteen, jonka aikana ehdin palata töihinkin hetkeksi sekä viettämään kesälomaa ja nauttimaan elämänmenosta, kunnes koitti viimeinen kolmannes ihan uusine vaivoineen! Olen ollut nyt viikon sairaslomalla, ja töihin ei taida ollakaan enää asiaa. Ekasta raskaudestani kokonaan puuttuvat harjoitussupistukset ovat näyttäytyneet tässä raskaudessa jo noin puolessa välissä, jotka ovatkin alkuunsa olleet vain jänniä fiiliksiä, ei sen kummempaa. Supistukset ovat kuitenkin alkaneet tuntua voimakkaammilta ja voimakkaammilta, joten iisisti pitäisi vaan ottaa. Nukkumiseni on myös hyvin pätkittäistä ja kevyttä, muutamia tunteja yössä. Asentoa täytyy vaihtaa jatkuvasti (ah, en malta odottaa, se tunne kun pääsee  synnytyksen jälkeen ekan kerran yli puoleen vuoteen vatsalleen) ,joten olo päivisin ei ole mikään kovin hehkeä. On ollut ajoittaista pyörryttämistä, tukala olo, korvat on humisseet ja olleet lukossa, voimakas närästys on kiusannut jo hetken ja selkäkivut alkaneet nyt piinaamaan. Tuleva synnytyskin on vääjäämättä mielessä. Synnytyspeloista aionkin avautua ihan erillisessä postauksessa, sillä ensimmäinen synnytykseni jätti aikamoiset henkiset pelot kaikesta fyysisestä selvittyäni.

Mutta en halua kuulostaa liian synkältäkään, on nimittäin paljon positiivista ollut tässä raskaudessa, esimerkiksi minulla ei todettu tällä kertaa raskausdiabetesta, josta esikoisen kohdalla oli ikävä lisävaivansa. En ole kärsinyt myöskään liitoskivuista, oiskohan jo kerran synnyttäneen luut ja keho jotenkin valmiiksi muokkautunut? Tai yksilöllistä kai tämäkin :) Mikä parasta, olen ottanut tämän toisen raskauden aika rennosti! Ei ole tarvinnut kerätä hirveää kasaa uusia tarvikkeita kun kaikki on esikoiselta jäljellä, vain sen mitä on halunnut uusia. Noh, osa vaatteista vielä ostamatta, mutta tietää että näillä pärjää kyllä mitä on :) Lisäksi on jo itsellä kokemusta vauva-arjesta ja sen haasteista, joten ihan kaikki ei ole sentään uutta itselle. Toki aina tulee uudet haasteet kun perhekoko kasvaa. Meille avainsana onkin asioista puhuminen avoimesti. Kaikessa. Uskon että sillä pärjätään aika pitkälle. Lisäksi täytyy muistaa olla armollinen myös itselle ja huolehtia omasta hyvinvoinnista, että jaksaa pyörittää rumbaa :)! Ns. uusioperheen haasteet ovat myös hiukan erilaisia kun perinteisen perheen. Liikkuvia osia on enemmän ja täytyy ajatella aika monelta kontolta asioita. Uskon kuitenkin, että kaikesta selviää, pääasia että lapset saa rakkautta ja turvaa :)

Tällä hetkellä pää täyttyy kaikenlaisista ajatuksista, uusi sivu elämässä taas aukeaa. Sitä odottaa jännityksellä, uteliaisuudella, pienellä pelollakin, mutta luottavaisin mielin! Mutta ennen kaikkea saan toteuttaa taas yhtä haavettani, joka kumpuaa jostain syvältä, evoluution moninaisista haaroista, luonnollisista tarpeista.. Saan tulla taas äidiksi uudelle elämän alulle! Se ei ole aina itsestäänselvyys. Ei ole ollut. Se on ollut haaveissa jo kauan, raastanut sydämestä, odottanut vain oikeaa aikaa, ja sen aika on nyt.

Tunnen kiitollisuutta ❤