Pieni rakkaamme on täällä!

On hiljaista. Ainakin melkein. Välillä vierestä kuuluu pientä tuhinaa ja ähkäilyä. Hän on täällä ❤ Nimittäin rakas tyttäremme, joka syntyi viikon yli lasketun ajan, 20.10. Siitä on pian jo kaksi viikkoa! Niin hitaita kun jokaiset tunnit ennen pienen syntymää olivat, ovat ottaneet sen jälkeen juoksuvauhdin. Olenkin vain halunnut nauttia nämä kuluneet päivät pikkuiseni kanssa, eikä tietokoneen avaaminen ole käynyt aikaisemmin mielessäkään. Päässäni on vieläkin niin uskomaton fiilis, ettei oikein osaa sitä sanoiksi tuoda. Vasta hetki sitten tuskailin valtavan mahani kanssa, joka nyt on kadonnut olemattomiin, ja jonka sisältö on tuonut uuden valon elämäämme. Suuri sielu pienessä kehossa, on valinnut meidät perheekseen. Jokainen päivä kasvattaa häntä vahvemmaksi ja hän kasvattaa meitä. Jokainen syntymä on ihme ❤

Miten meillä menee?

Alku on lähtenyt hienosti käyntiin. Olen nauttinut nämä ensimmäiset viikot vain vauvan kanssa pesimisestä ja ihokontaktista. Pikkuinen lähinnä nukkuu ja syö, ja välillä tarkastelee ympäristöä ihanilla vauvansilmillään :)! Myös synnytyksestä toipuminen vie aina aikansa (teen synnytyskokemuksesta erillisen postauksen) , joten lepääminen tässä vaiheessa ja rauhallinen ympäristö vauvan kanssa on todella tarpeen. Jokainen hetki on arvokas, sillä tämä pieni vauva-vaihe on niin pian muisto vain! Vielä ei ole isompia itkujakaan ilmaantunut, tyytyväinen ja rauhallinen on pikkuinen ollut. Yötkin ovat menneet kokonaisuudessaan hyvin, ja nukkua olemme tähän asti saaneet yllättävän hyvin. Myös isoveli on ottanut todella hienosti roolinsa eikä mustasukaisuuksia ole ilmennyt. Hieman toki rajojaan on koetellut, mutta sekin on ihan normaalia. Maito on lähtenyt hienosti nousuun, ja vauva-askareet tulevat itsellä selkärangasta :) Myös tuore isä on pärjännyt hyvin ensikertalaisena, ja hän tykkää erityisesti soitella ja laulella vauvalle :)! Neuvolassa kävimme viime viikolla ja vauvan paino on hienosti pysynyt yllä. Napatynkäkin irtosi tuossa toissa iltana kylvyn jälkeen, jossa olikin isoveljelle ihmeteltävää :D

Kun katselen ympärilleni, koti on taas jotenkin erilainen, eikä pelkästään siksi, että sotkua on vähän tavallista enemmän, riepua ja peittoja siellä sun täällä, maitoläikkiä ja pulautuksia vähän joka tekstiilillä..vauvan tuoksuineen.. vaan koti on taas asteen verran enemmän koti, kun hän on tullut täydentämään meitä ❤

RV 40 kuulumisia

Onkin vierähtänyt tovi kaikista bloggailuista. Täällä on viime viikot jännätty jo tulevaa synnytystä, ja olen toden totta kadonnut omaan kuplaani entistä enemmän. Päivät olen koittanut levätä mahdollisimman paljon ja keräillä voimia tulevaa varten. Yöt ovat olleet myös hyvin hyvin katkonaisia, joten päivisin olen saattanut nukkua useita tunteja. Lisäksi luonnon syklien vaikutusta itseeni tuntien, nämä kuukaudet ovat niitä rauhoittumisen kuukausia, jolloin annan itselleni luvan rentoutua mahdollisimman paljon. Voi vaikka keskittyä kuuntelemaan vaan sateen ropinaa ja lojua sohvalla teetä hörppien❤

Laskettu aika on tämän viikon perjantai 13 päivä ja pikkuinen antaa odotuttaa itseään ;)! Raskauden suhteen kaikki on sujunut edelleen mallikkaasti. Jännitystä on kyllä ilmassa ollut, etenkin kun esikoinen syntyi reippaasti ennen laskettua aikaa. Viime viikolla tuli eräänä yönä suhteellisen tiheitä, kivuttomia supistuksiakin muutaman tunnin ajan, jotka kuitenkin laantuivat. Sen jälkeen olo onkin ollut jopa yllättävän "normaali", eikä synnytykseen viittaavista merkeistä ole tietoakaan :D Jonkin verran alaselässä ollut aaltoilevaa kipuilua. Vatsakin näyttää olevan erittäin korkealla, joka ei tietenkään ole tuonut helpotusta voimakkaaseen närästykseen. Mikään muu ei keljuta yhtä paljoa, ja olen ikionnellinen kun pääsen pian eroon tuosta p****leen vaivasta :D! Edes alkuvaiheen oksennusrumba ei ole ollut lähellekään yhtä piinaavaa ;)

Viime viikolla oli myös rutiinineuvola, jossa kaikki oli ihan mallillaan. Hemoglobiinikin noussut hienosti, mutta syön silti rautavalmistetta synnytykseen asti ja satsin loppuun, sitä kun voi menettää jonkun verran vertakin. Kivikova pallomahani aiheutti myös neuvolatädissä huvittuneisuutta. Tässä raskaudessa mahani on siis ollut aivan pinkeä, ja voisi luulla, että olen jalkapallon nielaissut. Vatsa ei veny mihinkään suuntaan ja vauvan liikkeet aiheuttavat välillä hieman tuskaisia reaktioita :D Mikä ihmeellisintä, olen kuitenkin säästynyt aika hyvin raskausarvilta, vaikka koko ajan tuntuu että koko kupu repeää. Muutama hassu jälki näkyy jossain kohden.

Kävin taannoin myös siellä osteopaatin käsittelyssä, josta mainitsinkin jo edellisessä postauksessa. Osteopaatin käsittelyssä siis korjaillaan kehon virheasentoja ja jumitiloja, joista voi olla apua myös synnytyksessä, näin ollen vauvan on helpompi tulla synnytyskanavan läpi. Kehoni oli yllättävän hyvässä linjauksessa, eikä suurempaa kremppaa onneksi ollut. Alaselkä ja toinen puoli lantiota sekä joitakin niskan alueita saatiin vähän "korjailtua". Selkäkipu tosiaan on helpottanut käsittelyn jäljiltä, ja olen pystynyt istuskelemaan vähän helpommin. Autossa vaiva tosin pitää pintansa, eikä olla muutamaa kilometriä kauempana kotoa käyty aikoihin! Myös jonkin sortin liitoskipuja (olettaisin) ollut näillä vikoilla viikoilla. Sellaista äkillistä pistelyä nivusissa ja sen seurauksena jalkojen muljahtelua niin, että meinaa välillä kaatuilla :D Muistan tämän oireen myös esikoista odotellessa. Mutta päivä kerrallaan mennään ja mahdollisimman relasti :) Eipä ole tässä raskaudessa pahemmin pesänrakennusviettejä kuulunut, mielummin tosiaan keräilee voimia synnytystä varten ja hengailee omassa kuplassaan sen sijaan että yrittäisi touhuta kaikkea mahdollista tai olla sosiaalinen! Saas nähdä mitä tämä viikko tuo tullessaan ;)!