On hiljaista. Ainakin melkein. Välillä vierestä kuuluu pientä tuhinaa ja ähkäilyä. Hän on täällä ❤ Nimittäin rakas tyttäremme, joka syntyi viikon yli lasketun ajan, 20.10. Siitä on pian jo kaksi viikkoa! Niin hitaita kun jokaiset tunnit ennen pienen syntymää olivat, ovat ottaneet sen jälkeen juoksuvauhdin. Olenkin vain halunnut nauttia nämä kuluneet päivät pikkuiseni kanssa, eikä tietokoneen avaaminen ole käynyt aikaisemmin mielessäkään. Päässäni on vieläkin niin uskomaton fiilis, ettei oikein osaa sitä sanoiksi tuoda. Vasta hetki sitten tuskailin valtavan mahani kanssa, joka nyt on kadonnut olemattomiin, ja jonka sisältö on tuonut uuden valon elämäämme. Suuri sielu pienessä kehossa, on valinnut meidät perheekseen. Jokainen päivä kasvattaa häntä vahvemmaksi ja hän kasvattaa meitä. Jokainen syntymä on ihme ❤Miten meillä menee?
Alku on lähtenyt hienosti käyntiin. Olen nauttinut nämä ensimmäiset viikot vain vauvan kanssa pesimisestä ja ihokontaktista. Pikkuinen lähinnä nukkuu ja syö, ja välillä tarkastelee ympäristöä ihanilla vauvansilmillään :)! Myös synnytyksestä toipuminen vie aina aikansa (teen synnytyskokemuksesta erillisen postauksen) , joten lepääminen tässä vaiheessa ja rauhallinen ympäristö vauvan kanssa on todella tarpeen. Jokainen hetki on arvokas, sillä tämä pieni vauva-vaihe on niin pian muisto vain! Vielä ei ole isompia itkujakaan ilmaantunut, tyytyväinen ja rauhallinen on pikkuinen ollut. Yötkin ovat menneet kokonaisuudessaan hyvin, ja nukkua olemme tähän asti saaneet yllättävän hyvin. Myös isoveli on ottanut todella hienosti roolinsa eikä mustasukaisuuksia ole ilmennyt. Hieman toki rajojaan on koetellut, mutta sekin on ihan normaalia. Maito on lähtenyt hienosti nousuun, ja vauva-askareet tulevat itsellä selkärangasta :) Myös tuore isä on pärjännyt hyvin ensikertalaisena, ja hän tykkää erityisesti soitella ja laulella vauvalle :)! Neuvolassa kävimme viime viikolla ja vauvan paino on hienosti pysynyt yllä. Napatynkäkin irtosi tuossa toissa iltana kylvyn jälkeen, jossa olikin isoveljelle ihmeteltävää :D
Kun katselen ympärilleni, koti on taas jotenkin erilainen, eikä pelkästään siksi, että sotkua on vähän tavallista enemmän, riepua ja peittoja siellä sun täällä, maitoläikkiä ja pulautuksia vähän joka tekstiilillä..vauvan tuoksuineen.. vaan koti on taas asteen verran enemmän koti, kun hän on tullut täydentämään meitä ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti