Siitä onkin jokunen hetki aikaa kun olen viimeksi tarttunut tähän harrastukseen, eli bloggaamiseen! Nyt on kuitenkin tullut hiljattain fiilis, että olisi taas sen aika. On mukava tehdä jonkin sortin päiväkirjaa, avata omia ajatuksia ja voihan siitä hyvällä tuurilla joku muukin saada jotain inspiraatiota irti :)! Tässä blogissani aion keskittyä otsikostakin päätellen lapsiperheen arkeen kotiäitinä, joka tulee täyttämään voimakkaasti arkeani tulevat vuodet! Tiedän, että haasteita tulee olemaan, mutta mikäs sen parempaa kun asioista voi kirjoitella vapauttavasti ja päästää niistä sitten irti!Mutta sitten itse asiaan: Tällä hetkellä taloutemme koostuu siis neljästä asukista, joista yksi majailee vielä hetken masussani! Kyllä, parin kuukauden päästä täällä on täysi elämänmuutos taas päällä kun uusi tulokas pistää koko pakan sekaisin :)! Vauhdista pitää myös huolta aiemmasta suhteesta saamani esikoispoika, jolla on ikää nyt viisi ja puoli vuotta, sekä tietysti tulevan nyyttimme isä, joka pääsee kokemaan ensimmäistä kertaa vauvaperhe-elämää! Saa nähdä, minkälainen soppa tästä syntyy :)!
Raskaudestani voisin sanoa, että se on sujunut ihan mallikkaasti, ainakin omalla mittapuulla aikalailla samoin oirein kuin esikoisenikin kanssa. Yllätyksenä ei siis tullut oksennusämpärin kanssa eläminen ja lahnana sohvalla makaaminen koko ekan kolmanneksen ajan (johon ei siis sisältynyt kertakaikkiaan yhtään mitään muuta :D). Yrjöilyjen helpottaessa pääsin ns. seesteiseen keskiraskauteen, jonka aikana ehdin palata töihinkin hetkeksi sekä viettämään kesälomaa ja nauttimaan elämänmenosta, kunnes koitti viimeinen kolmannes ihan uusine vaivoineen! Olen ollut nyt viikon sairaslomalla, ja töihin ei taida ollakaan enää asiaa. Ekasta raskaudestani kokonaan puuttuvat harjoitussupistukset ovat näyttäytyneet tässä raskaudessa jo noin puolessa välissä, jotka ovatkin alkuunsa olleet vain jänniä fiiliksiä, ei sen kummempaa. Supistukset ovat kuitenkin alkaneet tuntua voimakkaammilta ja voimakkaammilta, joten iisisti pitäisi vaan ottaa. Nukkumiseni on myös hyvin pätkittäistä ja kevyttä, muutamia tunteja yössä. Asentoa täytyy vaihtaa jatkuvasti (ah, en malta odottaa, se tunne kun pääsee synnytyksen jälkeen ekan kerran yli puoleen vuoteen vatsalleen) ,joten olo päivisin ei ole mikään kovin hehkeä. On ollut ajoittaista pyörryttämistä, tukala olo, korvat on humisseet ja olleet lukossa, voimakas närästys on kiusannut jo hetken ja selkäkivut alkaneet nyt piinaamaan. Tuleva synnytyskin on vääjäämättä mielessä. Synnytyspeloista aionkin avautua ihan erillisessä postauksessa, sillä ensimmäinen synnytykseni jätti aikamoiset henkiset pelot kaikesta fyysisestä selvittyäni.
Mutta en halua kuulostaa liian synkältäkään, on nimittäin paljon positiivista ollut tässä raskaudessa, esimerkiksi minulla ei todettu tällä kertaa raskausdiabetesta, josta esikoisen kohdalla oli ikävä lisävaivansa. En ole kärsinyt myöskään liitoskivuista, oiskohan jo kerran synnyttäneen luut ja keho jotenkin valmiiksi muokkautunut? Tai yksilöllistä kai tämäkin :) Mikä parasta, olen ottanut tämän toisen raskauden aika rennosti! Ei ole tarvinnut kerätä hirveää kasaa uusia tarvikkeita kun kaikki on esikoiselta jäljellä, vain sen mitä on halunnut uusia. Noh, osa vaatteista vielä ostamatta, mutta tietää että näillä pärjää kyllä mitä on :) Lisäksi on jo itsellä kokemusta vauva-arjesta ja sen haasteista, joten ihan kaikki ei ole sentään uutta itselle. Toki aina tulee uudet haasteet kun perhekoko kasvaa. Meille avainsana onkin asioista puhuminen avoimesti. Kaikessa. Uskon että sillä pärjätään aika pitkälle. Lisäksi täytyy muistaa olla armollinen myös itselle ja huolehtia omasta hyvinvoinnista, että jaksaa pyörittää rumbaa :)! Ns. uusioperheen haasteet ovat myös hiukan erilaisia kun perinteisen perheen. Liikkuvia osia on enemmän ja täytyy ajatella aika monelta kontolta asioita. Uskon kuitenkin, että kaikesta selviää, pääasia että lapset saa rakkautta ja turvaa :)
Tällä hetkellä pää täyttyy kaikenlaisista ajatuksista, uusi sivu elämässä taas aukeaa. Sitä odottaa jännityksellä, uteliaisuudella, pienellä pelollakin, mutta luottavaisin mielin! Mutta ennen kaikkea saan toteuttaa taas yhtä haavettani, joka kumpuaa jostain syvältä, evoluution moninaisista haaroista, luonnollisista tarpeista.. Saan tulla taas äidiksi uudelle elämän alulle! Se ei ole aina itsestäänselvyys. Ei ole ollut. Se on ollut haaveissa jo kauan, raastanut sydämestä, odottanut vain oikeaa aikaa, ja sen aika on nyt. Tunnen kiitollisuutta ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti