Tervehdys jouluisista tunnelmista! Ulkona on niin kaunista, kerrankin on joulukuussa saatu kunnolla lunta. Joulukuu on vierähtänyt nopeasti, nautiskellen kotona vauva-arjesta ja "erakoitumisesta". Odotin, että seinät olisivat jo kaatuneet päälle, mutta oikeastaan tässä on käynyt vähän niin kuin päin vastoin. Ihmisten ilmoilla ei ole tehnyt mieli juurikaan olla. Kaikki kaupungin hälinät ja kauppojen kaaos ei voisi vähempää kiinnostaa. Tuntuu, että päivät vierii nopeasti uuden tulokkaamme tahdittamana, mutta ajatuksille ja elämänhaaveille on jäänyt kivasti aikaa :) Täällä nautitaan ❤

Pikkuisemme on nyt reilu 8 viikkoa, kohta 2 kuukautta. Hän on niin ihana ja valloittava, kasvaa ihan hirmuisella vauhdilla ja hämmästyttää joka päivä uusilla piirteillään. Haikeana on joutunut jo laittamaan pienimmät vaatteet sivuun ja penkomaan isompia. Viime viikkojen aikana kommunikaatio ja vuorovaikutus on kehittynyt ihan huimasti, otetaan paljon katsekontaktia ja tehdään erilaisia äänteitä ja kiljahduksia. Myös tyytyväisyys näkyy ihanilla hymyillä, jotka tekevät päivistä parhaita!

Yöt menevät vaihtelevasti, toisena nukkuu ja toisena pyörii enemmän. Aktiivisin aika tuntuu olevan iltasella, kun aamupäivät menevät uneliaammin. Kantorepussa nukkuu myös hyvin ulkoilujen ajan. Hälinä tuntuu hieman häiritsevän herkkää unta, mutta siihen on hyvä totutella. Jumppapallolla pomputtelu auttaa melkein itkuun kuin itkuun, mahallaan ja selällään viihdytään myös aiempaa enemmän. Rintaraivaritkin saa yleensä ratkaistua imettämällä kävellen heijaillen.



 Meillä onkin nyt jännä tilanne, kun olemme tässä olleet pääasiassa koko perhe kotosalla. Esikoinenkin käy päiväkodissa vain parina päivänä viikossa. Tuntuu, että porukkamme on tiivistynyt enemmän, vaikka välillä haastetta onkin esikoisen kanssa, sillä tekemistä täytyy välillä keksiä. Tietynlainen vapaudentunne on kuitenkin arvokasta, sekä yhdessä vietetty aika, jota ei koskaan kukaan voi viedä pois. Täytyy todeta, että olisin olettanut elämän olevan paljon raskaampaa näinä hetkinä, mutta ilokseni kaikki on mennyt kokonaisuudessaan paremmin kuin hyvin. Sitä ei tiedäkään, mitä kaikkea tällaiset vaiheet avaavat elämässä. Sen ainakin voin sanoa, että perheeni on parasta mitä olen koskaan saanut ❤ Ihanaa joulunaikaa ja kohti uutta vuotta ja uusia tuulia ❤

Heissan!

Näin on kuukausi vierähtänyt kuopuksemme syntymästä, ehkä valehtelematta elämäni nopein kuukausi. Luvassa onkin nyt hehkutuksen täyteinen postaus, sillä kaikki on sujunut niin hienosti! Täällä on menty ihan vauvakuplassa ja todellakin nautittu vauva-arjesta. Tai ainakin tämän perheen äippä on :)! Olin odotellut jotain niin paljon vaikeampaa, joten nyt ainakin saa nauttia näistä upeista hetkistä niin paljon kuin pystyy! Tässä siis vähän kuulumisia, olkaa hyvät!

Pääasiassa olemme olleet kuluneen kuukauden aikana kotosalla, tutustuneet vauvaan ja koittaneet pitää kaiken hälinän minimissä. Arki on sujunut hienosti. Noin yleisesti ottaen olen makoillut päivisin sohvalla, vauvan kanssa pesien, ja yöt hän on nukkunut vieressämme perhepedin ajatusta noudattaen. Yöt menneet ihan mukavasti, välillä heräillen enemmän ja välillä vähemmän, mutta yöllä syöttäminen on niin selkärangassa, että se sujuu itseltä puoliunessa :)! Ensimmäinen viikko menikin pikkuisella lähes täysin syöden ja nukkuen. Nyt viime viikkoina aktiivisuus on alkanut lisääntyä ympäristön tarkkailuna ja selvästi valppaampana käyttäytymisenä. Hän on alkanut reagoimaan erilaisiin ääniin ja havahtuu herkemmin hereille...tapittamaan ihanilla pienillä nappisilmillään :)! Nyt ihan viime päivinä jotain hymyntapaistakin on alkanut sieltä näkyä katsekontaktia ottaessa, sekä kaikenmoista ääntelyä on vireillä, jotka ovat saaneet ihan omat nimityksensäkin! Pientä normaalia masuvaivaa lukuun ottamatta  pilttimme vaikuttaa olevan hyvin tyytyväinen, ainakin tähän asti. Maitolaitokseni on myös "niin kovassa nosteessa", että välillä tuntuu, että koko kämppä lainehtii maidosta.. ja niiden seurannaisista, pulautuksista :D Ja tämähän ei haittaa, sillä pikkuinen on kerryttänyt kuukaudessa painoa kilon verran ja pituuttakin pari senttimetriä lisää!

Syömisten, nukkumisten ja lokoilujen lisäksi olemme tehneet välillä kantoreppukävelyjä. Mies on ylpeänä saanut kantaa pikkuista lenkkeillessä ja itse olen päässyt nauttimaan liikkumisesta pitkästä aikaa ilman raskausmahaa! Vaunuja ei olla käytettykään kun kerran ostarissa ja kerran laivareissulla, josta voisinkin kertoa seuraavaksi :)!

Teimme siis ensimmäisen pidemmän reissun viime viikon vaihteessa, kun suuntasimme isänpäivän viettoon lapsuudenkotiini, jossa esikoiseni oli jo meitä odottamassa. Ajomatkaa Jyväskylästä Vihtiin on ajallisesti noin 3 ja puoli tuntia. Jännityksellä odotimme, miten matka menisi, mutta pysähdyksiä tuli vain pari koko matkan aikana. Välillä vaan tien poskeen pysähdyksiin vauvaa syöttämään, kun heräsi huutamaan. Tällä periaatteella olemmekin saaneet matkustettua rennosti kelloon katsomatta. Olimme tosiaan myös miettineet jotain mukavaa, pientä aktiviteettia joten päätimme käydä samalla reissulla Turku-Tukholma risteilyllä, joka oli meiltä yllätys esikoiselleni. Reissu sujui todella hienosti ja jäi fiilis että kiva lähteä toistekin uudestaan :)! Vaipanvaihdot ja pidempiaikaiset syötöt oli helppo käydä tekemässä kaikessa rauhassa hytissä ja lapsille suunnattu ohjelma Ville Viikinkeineen oli esikoiselle mieleen. Pitkästä aikaa pieni reissu teki ihan hyvää, vaikka suuri hoivaviettini ohjaileekin enemmän rauhalliseen kotona oleskeluun.





Esikoiseni on ottanut vauvan todella hyvin vastaan. Edelleenkään ei ole mustasukkaisuutta ollut ilmassa. Välillä pientä turhautumista lähinnä, kun vauvan ehdoilla pitää mennä, mutta olen koittanut huomioida häntä myös mahdollisimman paljon. Nyt meillä on alkanut sellainen arki, että päiväkotipäiviä hänellä on 2-3 viikossa ja muina päivinä hän on minun ja vauvan kanssa kotosalla (ja viikonloppuisin vaihdellen isänsä luona). Välillä tekemisen keksiminen on hänellä haastavaa, mutta eiköhän tästäkin selvitä :) Hienosti on ollut apuna vauvan kanssa, vaipanvaihdossa ja pukemisessa, sekä rauhoittelussa.

Kotiaskareiden tekeminen on hieman haastavampaa kuin ennen, mutta siihenkin on hyvä apukeino: kantoliina tai kantopussi. Olen saanut puuhailtua joitakin askareita, kun olen vain sujauttanut vauvan kantopussiin, siihen nukahtanut yleensä helposti. Eikä ole muutenkaan mikään katastrofi jos paikat on välillä vähän mullin mallin ;) Mutta nyt sunnuntaiselle iltakävelylle reppuilemaan! Seuraavaa kuukautta mielenkiinnolla odotellessa ❤

Synnytyskokemus

Tervehdys!

Lupailin kirjoitella hieman synnytyskokemuksestani, joten tässäpä sitä tulee :)!


20.10 Torstaina istuskelimme normaalisti iltaa kotisoffalla ja ounastelimme, josko käytäisiin lauantaina ulkona syömässä miehen syntymäpäivänä. Laskettu aikanihan oli 13. perjantai, mutta kaikki merkit synnytyksestä olivat kadonneet lähes täysin, joten asennoiduimme vauvan tulevan "tyyliin" jouluna :D Tämä ei sinällään ollut enää mikään hauska vitsi, sillä oloni oli niin tukala ja olin valmis tekemään todella mitä vaan saadakseni vauvan ulos. Täyttelin vielä nukkumaan mennessä ristikkoa ja sanoin miehelleni  leppoisasti että "josko se nyt vaan tulis kun pyytäis, ollaan niin valmiita". Aloin miettimään ja kuulostelemaan supistuksia, perus harjoitussupistuksia, joita on tullut jo kuukausien ajan. Huomasinkin jokusen tulevan. Otin päähäni mielikuvan aallokosta, joka lyö rantaan, näin huomasin kevyiden harjoitussupistusten tulevan noin kymmenen minuutin välein. Kello oli jo reippaasti yli puolen yön. Ajattelin mielessäni, että kohta nää taas lopahtaa niin kuin yleensäkin, mutta niin ei tapahtunut. Herättelin miestäni joskus yhdeltä ja tokaisin, että kevyesti supistelee. Hän laski supistusten väliksi jotain 5 minuuttia ja kehotti soittamaan sairaalaan. Minä vaan naureskelin, että eihän tässä nyt mitään kun ei edes tunnu missään. "Nyt soitat sinne sairaalaan tai minä soitan!" "Okei okei". Minä soitin. Kehottivat tulemaan omien tuntemusten mukaan kun ei kotona pärjää.

Esikoisen synnyttäminen kesti melkein vuorokauden, joten en tosiaankaan ajatellut, että tässä mikään kiire olisi. Mieheni kovapäisesti käski kuitenkin, että olisi nyt viisainta lähteä. Niinpä soitimme esikoiseni isän paikalle häntä yöksi katsomaan ja samalla taksin. Kello oli tuolloin 2.30. Samalla tunsin ensimmäisen hieman voimakkaamman supistuksen ja totesin itsekin, että kyllä nyt synnytys on lähtenyt käyntiin. Kun pääsimme taksiin, supistus tuntui sen verran kovalta, että piti jo hiukan irvistellä. Sairaalalla taisimme olla joskus kolmen jälkeen yöllä. Oli aivan hiljaista.

Painoimme oven summeria, kunnes joku tuli avaamaan. Totesin ja sanoin supistusten olevan sen verran kipeitä, että jos nää ei supistuksia ole niin sit on joku muu pahasti vialla. Jouduin hetkeksi makaamaan käyrille ja jokainen supistus tuntui tuskalliselta. Tehtiin vielä sisätutkimus ja kohdunsuu olikin auki 6 cm ja käyrille piirtyikin tiheästi tulosta. Kun nousin, alkoi lapsivettä valua pitkin poikin. Lähdimme heti synnytyssaliin. Puin sairaalan kauhtuneen kaavun ja piti nojailla pöytiin ja heilua supistuksen tullessa, olivat tosi kovia. Kun kätilö tuli, niin kysyi saman tien että ilmeisesti ponnistuttaa? "Joo" Sain sanottua kipujen keskeltä. Katsottiin tilanne ja olinkin jo täysin auki. Minulle annettiin vielä kohdunkaulan puudutetta, ajattelin sen helpottavan ponnistuskipua. Saikin pian alkaa ponnistelemaan. Kuuntelin kätilön ohjeita. Ponnistelin aluksi kylkiasennossa ja lopuksi käännyin puoli-istuvaan asentoon, jotta kätilö sai parhaiten tuettua. Kuului posahdus ja loput lapsivedet tulivat ulos tässä vaiheessa. Noin puolen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen rakas tyttömme syntyi klo 4.52. Painoa oli 3644 g, pituutta 50 cm ja pään ympärys 34,5 cm.

Mieheni sai katkaista napanuoran ja pääsin heti imettämään. Sillä aikaa laitettiin ompeleita, tällä kertaa toisen asteen repeämä + eppari, mutta pahimmalta pelolta säästyttiin (esikoisen jakkarasynnytksestä aiheutui paljon pahempaa jälkeä ja pitkä pitkä toipumisaika). Olin helpottunut, ei tarvinnut leikkuriin lähteä tällä kertaa :)! Kohdunkaulan puudutteesta en osannut sanoa, oliko siitä mitään hyötyä ponnistusvaiheessa, ainakin kivut tuntuivat samalta kun esikoista ponnistaessa). Tämä oli myös synnytys flunssaisena, kokemus sekin! Oikeastaan hallitsematon, kova yskä oli ainoa, mikä haittasi hieman touhua, etenkin yskiminen synnytyksen jälkeen, ei muuten ole herkkua.

Operoinnin jälkeen tyttö pääsi isän syliin ja sain aamupalaa. Eipä siinä paljoa nälkä ollut, mutta söin hyvillä mielin, sillä parin kuukauden närästyksen jälkeen ensimmäinen ateria ilman kurkunpoltetta oli varsin tervetullut ;)! Samalla vain hämmästelimme, kuinka ryminällä koko synnytys meni. Synnytinkö todella jo? Hetki sitten olimme vielä menossa kotona nukkumaan.. Kaikki kävi niin nopeasti. Ensimmäiset tuntuvat supistukset noin 2.30, sairaalassa kolmen ja puoli neljän välillä ja vauva pihalla ennen viittä. 2,5 tuntia koko homma! Onneksi mieheni soitti sen taksin, olisin varmaan synnyttänyt kotiin jos olisin jäänyt odottelemaan. En myöskään koskaan olisi osannut odottaa, kuinka supistukset yhtäkkiä voivat olla niin kivuliaita ja rajuja ja miten edettiin niin vauhdilla. Kaikki pallot ja kauratyynyt ja suihkut jäivät välistä ja pään valtasi lähinnä kaaos kaiken kontrollin ja seesteisyyden sijaan kun ei osannut odottaa että homma olisikin hetkessä jo ohi.. uskomatonta, miten synnytykset voivat olla niin erilaisia!

Aamupalan jälkeen sain mennä suihkuun ja olin iloinen, kuinka helposti pääsin jaloilleni tällä kertaa ja kuinka hyvin kaikki sujui, vaikka pelkäsin pahinta skenaariota. Puin puhtaat vaatteet päälleni, sain vauvani syliin, ja lähdimme kävelemään naistenosaston puolelle. Matkalla saimme laittaa pienen punaisen nuppineulan syntyneiden vauvojen taululle :)! Huoneessa oli toinenkin tuore äiti, joka pääsi kotiutumaan samana päivänä, joten meidän toivomamme perhehuone toteutui. Sairaala yllätti vielä pienellä paketilla imetysviikon kunniaksi, josta löytyi ihana pieni pipo, liivinsuojuksia, nännirasvaa ja herkkuja.. Pitääpä muuten ihan kehua nyt Keski-Suomen keskussairaalaa ainakin kätilöiden ja naistenosaston osalta. Kätilöt olivat ihania ja tsemppaavia ja juoksivat kiireestä kantapäähän, tekivät todella kaikkensa. Myös naistenosastolla oli kiva henkilökunta ja erityisesti jäi mieleen mukava nuori opiskelija, joka sanoikin olevan omalla alallaan ja se todellakin huokui :)!

Aamupäivä meni kyllä ihan tunnesumussa, iltapäivällä tulikin jo isoveli pikkusiskoaan katsomaan. Voi sitä onnen ja riemun määrää ❤! Myös vanhempamme tulivat iltasella vauvaa katsomaan. Toiveenamme oli päästä mahdollisimman pian kotiin, ja saisimmekin lähteä jo huomenna, kun 36 tuntia syntymästä täynnä ja lastenlääkäri tarkastanut vauvan.

                                 

Sairaalassa yö menikin aika hitaasti ja odottelimme vain kotiin pääsyä. Aamulla olikin sitten mieheni syntymäpäivä! Aika hyvin ajoitti tuo pikkuinen tulonsa. Lieneekö ei halunnut silti synttäreitä ihan samalle päivälle kuitenkaan ;) Meidän piti mennä ulos syömään, noh, tavallaan nyt oltiin "täyden palvelun hotellissa", mikäpäs tässä :D! Paras uutinen oli kuitenkin se, että saimme luvan lähteä kotiin. Lääkärintarkastuksessa kun kaikki oli moitteettomasti ja oma vointi hyvä. Niin pääsimme kotiin, jossa odotti ihana illallinen ja perhe koolla ❤ Näin on uusi sivu elämässä taas kääntynyt!

Synnytyksestä on nyt tosiaan kolme viikkoa, ja voin vain hämmästellä, kuinka hyvin kaikki on mennyt. Vauvalla ollut kaikki hyvin, se on tietenkin parasta. Hyvin tyytyväinen on pääasiassa ollut! Oma nopea toipumiseni rajun ja nopean synnytyksen jälkeen on ollut itselle positiivisesti hämmästyttävää. Kotiutuminen oli nopea verrattuna esikoisen kanssa melkein viikon sairaalassa oleiluun nähden. Särkylääkkeitäkään en tällä kertaa edes kotona tarvinnut. Jälkivuotoa hulahti aika lailla kaksi viikkoa, jonka jälkeen se on ollut lähes olematonta. Autollakin ajelin jo viikko sitten, kun esikoisen kohdalla jouduin olla jo istumakiellossakin peräti kolme viikkoa (ja kipujahan kesti kuukausi tolkulla tuolloin). Eilen oli ihana päästä kunnolla saunomaankin pitkästä aikaa, kun en ole uskaltanut aiemmin kuin käydä vain nopeasti kääntymässä saunassa. Myös kaikki kerryttämäni 10 raskauskiloa katosi alle viikossa, synnytyksessä lähti 8 kiloa.. maha kutistui parissa päivässä, muutama arpi linea negroineen vielä muistuttelee olemassaolollaan.

Vauva-arki on myös mennyt hyvin rennosti ja omalla painollaan. Sitä suhtautuu kaikkeen paljon rennommin tällä kertaa ja osaa vain keskittyä nauttimaan kaikesta, kun mitään ei ole tullut vielä shokkina. Kolmen viikon pesimisen jälkeen huomenna lähdemme ensimmäiselle pidemmälle reissulle, kun ajelemme Etelä-Suomeen kotopuoleeni isänpäivän viettoon ja siitä sitten pienelle risteilylle :)! Katsotaan, miten matkustelut sujuvat tällä köörillä! Luoja, siitä on pitkä aika kun viimeksi olen käynyt jossain Jyväskylää kauempana, taisi olla heinäkuun alkua. Sen jälkeen selkä sanoi itsensä irti, eikä helpotus tullut kuin vasta synnytettyä. Nyt siis ilolla reissuun ja seikkailut jatkukoon :)!

Ps. TÄSTÄ linkistä pääsee kurkistamaan vielä esikoiseni synnytyskokemusta vuodelta 2012, joka oli aivan erilainen, tosin sekin hieno kokemus pitkästä toipumisesta huolimatta ❤❤❤

               

Pieni rakkaamme on täällä!

On hiljaista. Ainakin melkein. Välillä vierestä kuuluu pientä tuhinaa ja ähkäilyä. Hän on täällä ❤ Nimittäin rakas tyttäremme, joka syntyi viikon yli lasketun ajan, 20.10. Siitä on pian jo kaksi viikkoa! Niin hitaita kun jokaiset tunnit ennen pienen syntymää olivat, ovat ottaneet sen jälkeen juoksuvauhdin. Olenkin vain halunnut nauttia nämä kuluneet päivät pikkuiseni kanssa, eikä tietokoneen avaaminen ole käynyt aikaisemmin mielessäkään. Päässäni on vieläkin niin uskomaton fiilis, ettei oikein osaa sitä sanoiksi tuoda. Vasta hetki sitten tuskailin valtavan mahani kanssa, joka nyt on kadonnut olemattomiin, ja jonka sisältö on tuonut uuden valon elämäämme. Suuri sielu pienessä kehossa, on valinnut meidät perheekseen. Jokainen päivä kasvattaa häntä vahvemmaksi ja hän kasvattaa meitä. Jokainen syntymä on ihme ❤

Miten meillä menee?

Alku on lähtenyt hienosti käyntiin. Olen nauttinut nämä ensimmäiset viikot vain vauvan kanssa pesimisestä ja ihokontaktista. Pikkuinen lähinnä nukkuu ja syö, ja välillä tarkastelee ympäristöä ihanilla vauvansilmillään :)! Myös synnytyksestä toipuminen vie aina aikansa (teen synnytyskokemuksesta erillisen postauksen) , joten lepääminen tässä vaiheessa ja rauhallinen ympäristö vauvan kanssa on todella tarpeen. Jokainen hetki on arvokas, sillä tämä pieni vauva-vaihe on niin pian muisto vain! Vielä ei ole isompia itkujakaan ilmaantunut, tyytyväinen ja rauhallinen on pikkuinen ollut. Yötkin ovat menneet kokonaisuudessaan hyvin, ja nukkua olemme tähän asti saaneet yllättävän hyvin. Myös isoveli on ottanut todella hienosti roolinsa eikä mustasukaisuuksia ole ilmennyt. Hieman toki rajojaan on koetellut, mutta sekin on ihan normaalia. Maito on lähtenyt hienosti nousuun, ja vauva-askareet tulevat itsellä selkärangasta :) Myös tuore isä on pärjännyt hyvin ensikertalaisena, ja hän tykkää erityisesti soitella ja laulella vauvalle :)! Neuvolassa kävimme viime viikolla ja vauvan paino on hienosti pysynyt yllä. Napatynkäkin irtosi tuossa toissa iltana kylvyn jälkeen, jossa olikin isoveljelle ihmeteltävää :D

Kun katselen ympärilleni, koti on taas jotenkin erilainen, eikä pelkästään siksi, että sotkua on vähän tavallista enemmän, riepua ja peittoja siellä sun täällä, maitoläikkiä ja pulautuksia vähän joka tekstiilillä..vauvan tuoksuineen.. vaan koti on taas asteen verran enemmän koti, kun hän on tullut täydentämään meitä ❤

RV 40 kuulumisia

Onkin vierähtänyt tovi kaikista bloggailuista. Täällä on viime viikot jännätty jo tulevaa synnytystä, ja olen toden totta kadonnut omaan kuplaani entistä enemmän. Päivät olen koittanut levätä mahdollisimman paljon ja keräillä voimia tulevaa varten. Yöt ovat olleet myös hyvin hyvin katkonaisia, joten päivisin olen saattanut nukkua useita tunteja. Lisäksi luonnon syklien vaikutusta itseeni tuntien, nämä kuukaudet ovat niitä rauhoittumisen kuukausia, jolloin annan itselleni luvan rentoutua mahdollisimman paljon. Voi vaikka keskittyä kuuntelemaan vaan sateen ropinaa ja lojua sohvalla teetä hörppien❤

Laskettu aika on tämän viikon perjantai 13 päivä ja pikkuinen antaa odotuttaa itseään ;)! Raskauden suhteen kaikki on sujunut edelleen mallikkaasti. Jännitystä on kyllä ilmassa ollut, etenkin kun esikoinen syntyi reippaasti ennen laskettua aikaa. Viime viikolla tuli eräänä yönä suhteellisen tiheitä, kivuttomia supistuksiakin muutaman tunnin ajan, jotka kuitenkin laantuivat. Sen jälkeen olo onkin ollut jopa yllättävän "normaali", eikä synnytykseen viittaavista merkeistä ole tietoakaan :D Jonkin verran alaselässä ollut aaltoilevaa kipuilua. Vatsakin näyttää olevan erittäin korkealla, joka ei tietenkään ole tuonut helpotusta voimakkaaseen närästykseen. Mikään muu ei keljuta yhtä paljoa, ja olen ikionnellinen kun pääsen pian eroon tuosta p****leen vaivasta :D! Edes alkuvaiheen oksennusrumba ei ole ollut lähellekään yhtä piinaavaa ;)

Viime viikolla oli myös rutiinineuvola, jossa kaikki oli ihan mallillaan. Hemoglobiinikin noussut hienosti, mutta syön silti rautavalmistetta synnytykseen asti ja satsin loppuun, sitä kun voi menettää jonkun verran vertakin. Kivikova pallomahani aiheutti myös neuvolatädissä huvittuneisuutta. Tässä raskaudessa mahani on siis ollut aivan pinkeä, ja voisi luulla, että olen jalkapallon nielaissut. Vatsa ei veny mihinkään suuntaan ja vauvan liikkeet aiheuttavat välillä hieman tuskaisia reaktioita :D Mikä ihmeellisintä, olen kuitenkin säästynyt aika hyvin raskausarvilta, vaikka koko ajan tuntuu että koko kupu repeää. Muutama hassu jälki näkyy jossain kohden.

Kävin taannoin myös siellä osteopaatin käsittelyssä, josta mainitsinkin jo edellisessä postauksessa. Osteopaatin käsittelyssä siis korjaillaan kehon virheasentoja ja jumitiloja, joista voi olla apua myös synnytyksessä, näin ollen vauvan on helpompi tulla synnytyskanavan läpi. Kehoni oli yllättävän hyvässä linjauksessa, eikä suurempaa kremppaa onneksi ollut. Alaselkä ja toinen puoli lantiota sekä joitakin niskan alueita saatiin vähän "korjailtua". Selkäkipu tosiaan on helpottanut käsittelyn jäljiltä, ja olen pystynyt istuskelemaan vähän helpommin. Autossa vaiva tosin pitää pintansa, eikä olla muutamaa kilometriä kauempana kotoa käyty aikoihin! Myös jonkin sortin liitoskipuja (olettaisin) ollut näillä vikoilla viikoilla. Sellaista äkillistä pistelyä nivusissa ja sen seurauksena jalkojen muljahtelua niin, että meinaa välillä kaatuilla :D Muistan tämän oireen myös esikoista odotellessa. Mutta päivä kerrallaan mennään ja mahdollisimman relasti :) Eipä ole tässä raskaudessa pahemmin pesänrakennusviettejä kuulunut, mielummin tosiaan keräilee voimia synnytystä varten ja hengailee omassa kuplassaan sen sijaan että yrittäisi touhuta kaikkea mahdollista tai olla sosiaalinen! Saas nähdä mitä tämä viikko tuo tullessaan ;)!

Synnytystapa-arviossa

Näin on taas yksi raskausviikko vierähtänyt. Huomenna siirrytään siis viikolle 38 :) Tämän hetken fiilikset on aika hyvät ja rauhalliset. Oireilutkin kestää sillä ajatuksella, että pian ne on taas historiaa! Kauaa ei tarvitse enää odotella :)

Kävin tiistaina synnytystapa-arviossa ja se huojensi taas kovasti omia ajatuksia. Vauva köllöttelee pää alaspäin, lapsiveden määrä normaali ja sykkeet kohdillaan. Tämän hetken painoksi arvioitiin 2800 g, joka on noin saman verran kuin esikoinen syntyessään. Vähän olen jännittänyt etukäteen, että mitenkähän mahtaa vaikuttaa isompi koko edellisen synnytyksen repeytymiin, mutta itseasiassa kätilön ja erikoislääkärin pohdintojen tiimoilta pahoihin repeytymiin on saattanutkin vaikuttaa esikoisen pään pieni koko, jonka seurauksena hän tuli vauhdilla ja hallitsemattomasti ulos (ja jakkaralla painovoimaa vaikeampi hidastaa). Eli isompipäinen saattaakin tulla hallitummin ulos :) Minut saatiin myös hyvin vakuuteltua, että tapahtuu mitä tapahtuu, niin kaikesta kuitenkin yleensä toivutaan ja ammattitaito on sen verran hyvää tänä päivänä, että lopputulokset ovat hyviä. Vapaaehtoinen sektio ei siis kävisi enää mielessänikään tällä hetkellä, vaikka sellaisenkin olisin halutessani saanut. Olen paljon valmistautunut henkisesti synnytykseen, lukenut erilaisia synnytyskokemuksia ja vinkkejä esimerkiksi aktiivisen synnytyksen ryhmästä, muistellut omaa synnytystä, sekä asioita, jotka tuovat varmuutta ja turvaa.

Tämä loppuajan valmistautuminen on ollut mukavaa, ja tuonut pientä jännitystä päiviin olotiloja kuulostellessa. Viimehetken hankintojakin on jo tehty, esimerkiksi vaippoja kaappiin, pikkuisia vaatteita, sekä herkkuja sairaalaa varten :)! Pikkutyyppikin näyttää olevan jo kärsimätön mahassa, koittaa puskea hanakasti tietään ulos, vaan vielä ei ihan keho anna myöten. Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen, että raskaus on sujunut vauvan osalta hyvin, ja kaikki on niin kuin pitääkin. Raskaus on aina rankka ja pitkä matka, mutta omalla tavallaan myös niin ihmeellinen ja antoisa. Se kasvattaa vahvemmaksi ihmiseksi, valmistaa haasteillaan tulevaan. Näillä ajatuksilla taas uudelle viikolle :)!

Närästää ja puristaa...

Huhheijaa.. nyt tulee avautumista :D Luulin joskus, että närästys on vain pieni ikävä tunne kurkussa. Nyt todellakin ymmärrän, mitä se voi olla. Se on kuin polttava tulipallo, joka pyörii kurkussa alvariinsa ja korventaa paikkoja. En muista, että esikoisen ajoilta olisi ollut mitään tällaista. Loppuraskaus tuntui silloin muutenkin kaikin puolin helpommalta, vai kultaako aika tosiaan muistot? :D Kaikki vippaskonstit on tosiaan käytössä eikä mikään ole poistanut tuota kiusallista vaivaa. Yölläkin pitää välillä istuskella, kun polte on pahimmillaan. Lohduttautua voin kuitenkin siihen, että tämä vaiva jää todennäköisesti synnytyssaliin!

Raskausviikkoja on kertynyt pian 27, 30 päivää laskettuun aikaan ja olo alkaa todellakin olla sen mukainen.. mikään asento ei tunnu enää hyvältä. Seisoskellessa ja liikkuessa hengästyttää, huippaa ja tuntuu sellaista paineen tunnetta, että pissillä pitäisi ravata vähän väliä. Ulkosalla liikkuessa pitää välillä pysähdellä, kun tuntuu että joku tökkäisisi neulalla alakertaan! Istuessa selkä kipeytyy muutamassa hetkessä ja kun makuulle koittaa mennä, alkaa kurkussa sinkoilemaan ne polttopallot! Lisäksi kaikki ( kahdet) äitiyshousut, jotka vielä jotenkin menee jalkaan, tuntuvat puristavan vatsan kohdalta. Onneksi kotona voi käyttää mukavia haaremihousuja, niillä tarkenee sisällä :D ...Vatsa tuntuu siltä kun siellä olisi kova jalkapallo, joka välillä potkii kiivaasti kylkiluihin tai alien, joka pyrkii ulos keskeltä vatsaa :D! Aamut alkavat usein myös rutiininomaisesti sillä, että sappinesteet lentävät kaaressa lavuaariin! Kotopuolesta ei ole enää ole ollut mihinkään kauemmas asiaa pitkään aikaan, sillä autossa istuminen näyttää olevan selälleni kidutusta. Lähes koko raskausaika on mennyt jokseenkin mökkihöperöityen olojen takia, mutta nämä ovat niitä kasvattavimpia kokemuksia ja haasteita elämässä :D

Tiedän, että kaikesta tästä hulluudesta huolimatta tulen joidenkin aikojen päästä ikävöimään tätä ihanaa vauvamahaa ja nämä oireet tuntuvat kaukaisilta, mutta välillä tuntuu hyvältä päästellä höyryjä vaikkapa kirjoittamalla näistä "ei niin kivoistakin tuntemuksista". Tsempit vaan kumppanille ❤💋, joka joutuu joka päivä katselemaan ja kuuntelemaan tätä kaikkea. Myös esikoiseni on joutunut hyväksymään, ettei äiti taivu tässä tilassa ihan kaikkiin juttuihin ja saattaa käyttäytyä vähän oudosti välillä ja olla omassa raskaus/synnytyskuplassaan. Onneksi meillä on aika hyvät rutiinit, joista pidämme tiukasti kiinni, sillä niistä todella on apua jo tässä vaiheessa, saatika sitten kun vauva on syntynyt. Päiväkotiin viemiset ja hakemiset sujuvat aika mutkattomasti nykyään, joiden kanssa tuskailimme ennen pitkiäkin aikoja. Kaikkiin muutoksiin sopeutuminen, tulot, lähdöt, pukemiset, syömiset, vierailut ym.. ovat välillä olleet esikoiselle haastavaa, joten rutiineista kiinni pitäminen on ollut todella hyödyksi!

Onneksi saa vielä päivisin hengähtää ihan omissa oloissa ja koittaa rentoutua parhaansa mukaan. Varailin myös aikaa osteopaatille, jos siitä olisi jotain hyötyä tulevaa synnytystä ajatellen :) Monet ovat kehuneet ja kokeneet hyväksi. Huomenna on kiva päästä taas myös neuvolaan tutkailemaan tilannetta ja vajaan viikon päästä synnytystapa-arvio, jota odotan jo innolla :)!

Check-listiä, niin fyysistä kuin henkistä!

Niin se on taas viikko vierähtänyt hirmuisen nopsaa vauhtia. Täällä on vähän ollut mahapöpöä tai jotain vastaavaa liikenteessä, sillä viime päivät on mennyt aika lailla täysin levätessä ja voimattomana. Tänään tajusin, että virallinen äitiyslomani alkaa olla ovella ja raskauspäivät sen kun vain hupenevat! Päätinkin tänään hieman fiilistellä ja pakkailla reppua valmiiksi h-hetkeä varten. Näin tilanne alkaa konkretisoitua itsellekin paremmin :)

Tällä hetkellä repusta löytyy:

vauvalle: kaksi bodya, parit puolipotkuhousut, tumput, myssy, peite, harso sekä paksumpi haalari kotiintuloa varten.

Itselle olen pakannut mukavat väljät housut ja paidan, alusvaatteita, imetysliivit ja liivinsuojia, siteitä, sukat ja villasukat. Rentoutumista ja kivunlievitystä varten mukaan tulee kauratyyny, stressipallo sekä golfpallo, joka toimii täydellisesti itsellä rentouttajana jalkapohjien hierontaan seisoma-asennossa. Lisäksi pakkaan myöhemmin tietysti hygieniavälineet, hammasharjan, -tahnan jne, sekä arganöljyn hieromista varten. Mukana myös rentouttava vartalosuihke! Musiikkia ja ristikkolehti löytyy myös sekä laturi kännykkää varten. Herkkuosastolta löytyy kauan himoitsemaani salmiakkia, sekä vauvanilo-yrttiteetä, jota ajattelin tosiaan juoda jo sairaalassa maidon nousua ajatellen :) Tärkein, mitä ei saa unohtaa, on tietysti neuvolakortti ja synnytystoivelista! Näillä pääseekin jo hyvään alkuun..

Kotonakin on valmistauduttu jo siinä määrin, ettei ainakaan mitään oleellista puutu. Vaippoja tosin pitäisi vielä hommata kaappiin ja joitakin vaatteita ajattelin käydä shoppailemassa tässä lähiaikoina :) On jännä, kuinka paljon sitä helposti hamstraisi vaikka mitä kaikkea jos hommaisi tosiaan kaiken, mitä suositellaan. Itse kuitenkin olen saanut pidettyä tällä kertaa järjen päässä ja ajattelin hommata monet asiat vasta jos koemme tarvitsevamme. Pääasiassa vauva tarvitsee unta, syliä, ravintoa ja lämpöä, siitä selviää ilman "turhia härpäkkeitä". Meillä jäi esikoisen kanssa käyttämättä pinnasängyt ja hoitopöydät (ei mahdu vessaan/kylppäriin, jossa pesut kuitenkin tehdään) ei ollut sitteriä tai edes maidonkerääjiä. Tässä voikin ottaa ihan rennoin fiiliksin ja valmistautua vain henkisesti tulevaan koitokseen :)!

Myös henkinen valmistautuminen on yhtä tärkeää, tai jopa tärkeämpää kuin tavaralista. Oloni synnytyksestä onkin alkanut tulla päivä päivältä luottavaisemmaksi ja päällimmäisenä on mielessä onnellisuus ja positiivisuus synnyttämään lähtiessä. Haluan sysätä niillä pois vanhoja pelkoja, silti mielessä pitäen, etten itse voi hallita, mitä tapahtuu. Oloani ja mieltäni voin kuitenkin jotenkin hallita ja koitan pitää sen mahdollisimman rauhallisena ja mennä intuitiivisesti kehoani kuunnellen. Ajattelen synnytystä ja tulevaa vauvaa joka päivä, teen sen hyvillä mielin :) Hengitysharjoituksia ja meditaatiota, luottavaisia ja kannustavia ajatuksia päivittäin! Odotan jo ilolla ja jännityksellä synnytystä ja tutustumista uuteen tulokkaaseemme, joka kovasti kertoilee päivittäin olemassaolostaan voimakkailla potkuillaan ja mylläilyillään ❤

Tyynymaniaa!

Tänään oli hauska aamu, nimittäin sain vihiä viime viikolla eräässä keskusteluryhmässä, että Lidliin tulisi nyt maanantaiaamuna suosittuja vartalotyynyjä, jotka helpottaa erityisesti raskaana olevan yöunia ja käy sen jälkeen hyvin imetystyynyinä. Tuote on kuulemma niin suosittu, että ne menee heti. No, tein työtä käskettyä ja vietyäni poikani päiväkotiin (joka on ihan Lidlin vieressä) kello oli sopivasti kahdeksan aamulla, joten päätin mennä heti tyynyjä hakemaan. Naureskelin ajatukselle olla heti kärkkymässä tyynyjä, mutta astellessani ovista sisään ei ollut vaikea paikantaa tyynyjen sijaintia. Nimittäin laarin ympärillä parveili ihmisiä, hämmästyksekseni tosin keski-iän ylittäneitä rouvashenkilöitä, jotka olivat sulloneet korit ja kärryt täyteen tyynyjä :D Olin kaupassa paria minuuttia yli 8 ja jäljellä oli 3 tyynyä, joista otin kaksi + 4 tyynyliinaa. Onneksi myyjä kuskasi varastosta vielä toisenkin satsin tyynyjä, joita riitti muutamille, jotka ilmestyivät jälkeeni paikalle.. Ei voinut kun nauraa koko touhulle, mutta olen nyt iloinen, että todella sain tyynyt, sillä yhden pienen tyynyn kanssa taiteileminen polvien välissä on ollut rasittavaa. Toivottavasti näistä on apuja :)! Lupaan kertoa myöhemmin käyttökokemuksia ;)!

Kävin myös tänään neuvolassa, ja kaikki oli kunnossa :)! Paino noussut, samaten hemoglobiini, ja sydänäänet tasaisen rauhallisia! Vähän keskustelua synnytyksestä ja ajatuksia elämänmuutoksesta. Tosin virtsanäytteen tuloksista joudun soittelemaan vielä erikseen lääkärille. Tyytyväisin mielin eteen päin mennään :)!

ps. Tässä vielä linkkivinkki toiseen blogiini rasittuneille tai kramppaaville jaloille!

Oloja..

Tässä on vierähtänyt viikko aika hujakasti, tosin pääasiassa aika vaivaisena :D Viime viikkoinen paikkojen järjestely on saanut jäädä ja lepo on tullut todella tarpeeseen. Olen kärsinyt nyt huonovointisuudesta, tänään jopa oksensin aamulla. Lisäksi vatsaa ja selkää jomottelee hiukan eri tavalla kuin tähän asti ja supistukset ovat selvästi napakampia, mitä pidemmälle mennään. En muista, että esikoiden kohdalla nämä viimeiset viikot olisivat olleet ihan näin tiukkoja. Jokainen raskaus on kuitenkin yksilöllinen, joten on vain mentävä sen mukaisesti.

 Viime yönä heräsin myös voimakkaaseen kipuun alavatsalla ja alaselässä, jota seurasi muutamat peräkkäiset harjoitussupistukset. Onneksi olotila helpotti ja sainkin nukuttua jotenkin yön. Tänään kävin lääkärillä ja valkosolut olivatkin kahdella plussalla, joten ei auta muuta kuin hakea tulehdusarvojen takia antibioottia (jota en kyllä normaalisti järin helposti suostu käyttämään) apteekista ja soitella huomenna tarkempia tuloksia. Jos tulehdusta ei hoideta, niin silloin riski ennenaikaiseen syntymään yleensä kasvaa. Myöskään emme tehneet turhaan sisätutkimusta, sillä sekin saattaa lisätä supistuksia ja synnytysriskiä. Itse asiassa noin viikon verran kun eteenpäin mennään, ei periaatteessa vauvan syntymää enää estellä, jos sattuisi tulemaan ennenaikaisena :)

Myös selkäkivut ja närästys on ollut todella voimakasta viime aikoina. Syödä pystyy vain pieniä määriä kerrallaan, ruoka nousee kurkkuun makuulla, mutta istuminen taas tekee huonoa selälle. Autolla ajelen vain pieniä matkoja käyttäen selän takana kauratyynyä, sillä muutoin istuminen tekee selälle kipeää. Rakas rentoutumistapa, saunominen, on myös jäänyt vähemmälle viime aikoina, sillä hapenottokyky ei ole ihan samaa luokkaa kun normaalisti. Koitankin saunoa hieman miedommissa lämpötiloissa ja istua hiukan alemmilla lauteilla sen verran mitä pystyy :) Yöunet ovat edelleen katkonaisia, mutta lohdutusta tuo se, että maanantaina Lidliin tulee vihdoin myyntiin edullisia kokovartalotyynyjä (nämä ihan parhaita kuulemma raskausmahan kanssa nukkumiseen sekä myöhemmin imetyksessä), joten aion olla siellä kahdeksalta aamulla hakemassa omaani, sillä ne kuulemma menee yleensä välittömästi kun saapuvat :D!!

Ajatukset alkavat olla aika voimakkaasti jo synnytyksessä ja vauva-arjessa, olemme myös käyneet perhevalmennuksissa, (joista voisinkin ensi kerralla kirjoitella), sekä äsken katselin synnytysvalmennusvideot läpi muistin virkistykseksi. Tänään on muuten laskettuun aikaan 50 päivää jäljellä, ja aina vain ajat käy jännittävämmiksi. Se on pieni hujaus vaan kun kohta on nyytti sylissä :)!

Ihana, paras, päiväkoti!

Arki on taas hiljalleen lähtenyt rullaamaan, poikani on pitkän kesäloman jälkeen palannut päiväkotiin ja mies aloittanut opinnot. Ensimmäinen viikko on sujunut hienosti! Itse kököttelen sairaslomalla ja valmistelen vointieni mukaan kaikenlaista pienokaisen tuloa varten. Tänään haluaisinkin kertoa vähän poikani päiväkodista ja miksi olemme juuri halunneet valita kyseisen päiväkodin.

Reilu vuosi sitten kuulin, että aika lähellä kotiamme on steinerpäiväkoti Pikku-Otava. En voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, ja niin siirsin poikani kunnallisesta päiväkodista ihanaan Pikku-Otavan päiväkotiin. Tiesin, että jonkin verran kuluja tulee enemmän, mutta lopulta ajattelin sen olevan parempi vaihtoehto lapselleni, ja olenkin tehnyt ihan oikean valinnan :)! Miksi sitten steinerpäiväkoti? Kuulostaako ihan huuhaajutulta? On totta, että steinerpedagogiikka juontaa juurensa jo aika pitkältäkin ajalta noudattaen tietynlaista kaavaa aina tähän päivään asti. TÄSSÄ hyvä linkki steinerkasvatuksen avoista. En ole niin perehtynyt itse pedagogiikkaan syvällisesti, mutta käytäntöä seuraten olen ollut erittäin kiitollinen, sillä päiväkodin arjessa tapahtuvat askareet tukevat lapsen yksilöllistä kehitystä kokonaisvaltaisesti ja luo turvallista ja hyvää pohjaa lapselle elämää varten. Lapsi viettää kuitenkin suuren osan päivästään päiväkodissa, joten sillä on valtavan suuri merkitys, minkälaisia malleja näinä vuosina omaksutaan ja miten lapsi viihtyy. Poikani on päivittäin hyvissä käsissä ja hän jää aina hyvillä mielin hoitoon :)

Parhaimmiksi jutuiksi kyseisessä päiväkodissa olen nostanut erityisesti ekologisuuden, luomuruuan, arkisten askareiden tekemisen (esimerkiksi lapset pääsevät auttaman ruuanlaitossa) sekä maailmankuvan luomisen; mistä kaikki tulee. Kasvatellaan pienellä peltoläntillä esimerkiksi perunaa, nostetaan ne itse ja valmistetaan siitä ruokaa. Pihamaalla on kasveja ja puita sekä lapset saavat käyttää paljon mielikuvitusta ja luovuutta. Lisäksi päiväkodissa on vain parisenkymmentä lasta, kaikenikäiset touhuavat yhdessä, isommat auttavat pienempiä, sekä hoitajat oppivat tuntemaan jokaisen lapsen kuin omansa. Päiväkoti on hyvin kodinomainen, lapset saavat leikkiä ja kehittyä itselleen mieluisissa asioissa. Myös sosiaalisiin suhteisiin panostetaan, jotta lapsille kehittyisi hyvät taidot selvitä erilaisissa tilanteissa, sekä oppia hyväksymään erilaisuutta.

Oli eilen taas vanhempainillassa ihana huomata, kuinka tärkeästä asiasta onkaan kyse. Olen ollut todella tyytyväinen lapseni hoitoon enkä vaihtaisi paikkaa mistään hinnasta. On turvallinen ja luottavainen olo, sekä tunne siitä, että pienillä valinnoilla voidaan tehdä suurta hyvää :)!

Synnytyspelosta..

Kävin eilen pelkopolilla synnytyspelkoon liittyen. Synnytyspelko voi johtua monesta eri syystä, itsellä pelkoihin vaikuttaa edellisen synnytyksen ponnistusvaiheen aiheuttamat pahat repeämät ja niistä koituneet pitkäaikaiset vauriot (TÄSTÄ voi lukea esikoiseni synnytyskertomuksen). Istumiskielto kesti kolme viikkoa ja kipuja oli vielä puolen vuoden jälkeenkin. Mitä lähemmäs laskettu aika koittaa, sen enempi synnytys on ollut mielessä, sekä esikoisen synnytys on palautunut mieleen voimakkaammin. Juttelin kätilön kanssa, ja sainkin ohjeeksi ajatella ja käsitellä ponnistusvaihetta paljolti etukäteen, sekä valmistautua hengitysharjoituksilla. Synnytys on naiselle yksi elämän uskomattomimmista, kivuliaimmista, suurimmista asioista, sen kulkua kukaan ei voi ennalta tietää. Monilla synnytyksen vaikeat asiat saattaa jäädä käsittelemättä, sillä synnytyksen jälkeen elämä keskittyy pääasiassa vauvaan. Pelkopoli onkin hyvä paikka päästä käsittelemään tällaisia asioita. Tietysti myös ensisynnyttäjät saavat pelkopolilta apua. Lisäksi synnyttämään mentäessä tiedoista näkyy pelkopolilla käynti ja tietysti synnytykseen liittyvät toiveet, jolloin kätilöt ymmärtävät suhtautua tilanteeseen oikealla tavalla. Omat synnytystoiveet ovatkin aika lailla erilaisia tällä kertaa kun ensimmäisessä synnytyksessä :D Kannattaakin laittaa kaikki lapulle ylös ja pitää lappua aina mukana siltä varalta kun H-hetki tulee. Myös kumppanille tai mukana olevalle tukihenkilölle kannattaa puhua toiveista etukäteen, niin he osaavat mainita niistä kätilölle jos itse ei kykene esimerkiksi puhumaan synnytyksen aikana. Meillä onkin nyt sikäli hauska tilanne, kun miehelläni on koulussa opiskeluun liittyen synnytysasioita sekä vauvan ja lapsen kehitykseen liittyviä asioita, pääseepä tosiaan todistelemaan niitä ihan käytännössä :)!

Repeämistä puhuminen toi itselle paljon turvaa ja luottamusta tulevaa synnytystä kohtaan. Harkitsin hyvin pitkään sektiota ainoana vaihtoehtona, mutta kannustus on tehnyt tehtävänsä, ja olen valmistautunut alatiesynnytykseen tälläkin kertaa, siitäkin huolimatta että sama voisi tapahtua uudelleen. Kävimme läpi ponnistusasentoja ja pähkäilimme erilaisia syitä repeämien vaikutuksiin. Oleellisimpina nousi juurikin asennot sekä hengitys. Vuorovaikutus kätilön kanssa on ensiarvoisen tärkeää, eikä peloista kannata jättää mainitsematta. Pääsin myös kurkistamaan synnytyssaliin, joka helpotti tilannetta, kun näki paikat etukäteen, mihin mennä. Useimmissa sairaaloissa järjestetäänkin tutustumiskäyntejä synnytysosastoille, mutta meillä Jyväskylässä ei tällaista käytäntöä enää ole. Sain kuulla myös kivunlievitysvaihtoehdoista tarkemmin, ja selvisi, ettei Jyväskylässä ole käytössä tällä hetkellä esimerkiksi ilokaasua, sillä ilmanvaihdossa on ilmeisesti jotain ongelmatekijöitä. Synntysallastakaan ei ole, jossa olen aina haaveillut synnyttää, sillä vesi vähentää repeytymisiä ja lievittää kipuja. Esikoisen kohdalla en taas veteen päässyt lapsivesien menon takia. Aion ottaa myös musiikkia mukaan, sillä se on itselle yksi parhaita terapisoivia asioita ja vie ajatukset pois kivuista.

Voisin jo vaikka heti lähteä synnyttelemään, sen verran valmistautunut olen tulevaan koitokseen, ja olo käy luonnostaan muutenkin tukalammaksi koko ajan selkäkivuista puhumattakaan! :D Synnytystapa-arviointi onkin seuraava sairaalakäynti, siihenkin on vielä tosin kuukausi aikaa. Huomenna olisi luvassa perhevalmennusta ja tänään päiväkodissa vanhempainiltaa. Touhua siis riittää, vaikka odottavan aika onkin pitkä. Synnytykseen aion suhtautua edelleen positiivisesti peloista huolimatta, sillä se on suurin voimavara!

Raskausajan teetä ja öljyä!

Olen tässä jo puolesta välistä raskautta nauttinut vadelmanlehtiteestä, jota suositellaan erityisesti raskauden loppupuolella. Sen pitäisi vahvistaa kohtua ja auttaa palautumaan synnytyksestä. Tekee hyvää limakalvoille. Olen juonut tähän asti noin kupillisen päivässä, loppuviikoilla ajattelin lisäillä määrää pariin, kolmeen kupilliseen. Esikoisen kohdalla join myös kyseistä teetä, mutten osaa sanoa, onko teellä varsinaista vaikutusta ollut kuitenkaan lopputulokseen. Tämä ihana juoma maistuu kuitenkin mielestäni hyvälle, ja helpottaa kaipuuta muiden yrttijuomien pariin :) ! Joku kylläkin suositteli vadelmanlehtiteen juomista vielä synnytyksen jälkeenkin, joten testaillaanpa tällä kertaa pidempään :)

Olen ostanut myös valmiiksi jo imetysteetä, joka sisältää erilaisia maidontuotantoa nostattavia yrttejä. Esikoisen kohdalla tosin imetystee piti jättää pois, kun maitoa tuppasi tulemaan vähän liikaakin! Tällä kertaa minulla on Frantsilan Vauvanilo - tee, jossa näyttäisi myös olevan mukana vadelmanlehtiä. Osa teen yrteistä ( esim. anis, kumina, fenkoli) helpottaa myös vatsaoireita, joten niistä voi olla vauvalle hyötyä :)!

Toinen tällä hetkellä huomiota saava juttu on arganöljy! Se on perinteisesti Marokossa käytetty arganhedelmän kivestä puristettu öljy, jota suositellaan erityisesti arpien ja juovien hoitoon. Olen pitänyt sitä hyvänä ihoöljynä, ja nyt olen alkanut hieromaan sitä vatsalle ja rintoihin, jos siitä olisi hyötyä raskausarpien ennaltaehkäisijänä. Edellisessä raskaudessa öljysin vatsaani erilaisilla öljyillä, eikä mitään pahempia arpia ainakaan tullut. Rintoihin kylläkin tuli, mutta se tapahtui räjähdysmäisesti kertaheitolla sairaalassa, vasta maidon noustessa. Kaikki ihoöljyt ovat varmasti hyviä, mutta olen niin paljon saanut kuulla parin vuoden aikana arganöljyn hehkutusta asiakkailta, sekä huomannut sen todellisen suosion, joten tällä kertaa mennään tällä :)!

Neuvolakuulumisia..

Tänään pamahti käyntiin raskausviikko 32! Eilen käytiin neuvolassa ja asiat mallillaan :) ! Siellä tehtiin tällä kertaa isyydentunnustus, joka on ihan huippujuttu, ettei tarvitse enää erillisissä virastoissa ravata. Muistan esikoisen kohdalla, ettei kyseistä toimenpidettä silloin vielä neuvoloissa tehty. Sain myös selänvenytysohjeita kipeytyneelle selälle, sekä muistin virkistämiseksi lappusia erilaisista synnytysasennoista. Lappuset on tulostettu näemmä bebesinfo.fi sivustolta, joka on ihan huippu sivusto ja itselle jo varsin tuttu esikoisen ajoilta :)!!  Varattiin myös aikaa pelkopolille synnytysasioiden tiimoilta ja sainkin ajan jo ensi tiistaille!

Neuvolan mittauksista voisin myös mainita rauta-arvoista, jotka näyttivät taas hieman laskeneen, vaikka lisärautaa syönkin. Kesällä hemoglobiini näytti alimmillaan 93, mutta varsinaisessa labran verikokeessa se oli korkeampi. Neuvolassa sormenpäästä otettavat rauta-arvot voivatkin heitellä yllättävän paljon kudosnesteen määrästä riippuen, joten ne ovat yleensä vain suuntaa antavia. Toinen heittelevä mitta tuntuu olevan kohdunpohjan korkeus eli sf-mitta. Noin kuukausi sitten lääkäri mittasi sen olevan 19,5, kun taas eilen neuvolassa mittaa oli peräti 29! Näitä mittoja ei siis kannata liiakseen murehtia :) Nyt neuvolakäynnit alkaakin hieman tihentyä näiden viikkojen jälkeen.

Kävin myös hoitelemassa Kelassa "viime tingassa" äitiysrahahakemuksia, jonka ns. deadline  on 2 kk ennen laskettua aikaa. Samalla kaavakkeella sai näppärästi haettua myös lapsilisän ja kaikki muut äitiysvapaita koskevat seikat. Välillä Kelan kanssa takkuamiset voivat tuntua turhauttavilta, mutta mielestäni meillä on onneksi Suomessa hieno systeemi, jolla tuetaan ihmisiä erilaisissa tilanteessa. Useimmissa maissa ollaan puilla paljailla tai on selvittävä pelkästään esimerkiksi puolison tuloilla.

Pian viikonlopun viettoon! Täällä havitellaan intohimoisesti mustikkametsään, joka ei valitettavasti tänä kesänä oikein ole tämän vatsan kanssa sujunut, mutta jos sitä muutaman saisi edes maisteltua ;)! Mukavaa viikonloppua!

Tervetuloa lukemaan kuulumisia lapsiperhearjesta!

Siitä onkin jokunen hetki aikaa kun olen viimeksi tarttunut tähän harrastukseen, eli bloggaamiseen! Nyt on kuitenkin tullut hiljattain fiilis, että olisi taas sen aika. On mukava tehdä jonkin sortin päiväkirjaa, avata omia ajatuksia ja voihan siitä hyvällä tuurilla joku muukin saada jotain  inspiraatiota irti :)! Tässä blogissani aion keskittyä otsikostakin päätellen lapsiperheen arkeen kotiäitinä, joka tulee täyttämään voimakkaasti arkeani tulevat vuodet! Tiedän, että haasteita tulee olemaan, mutta mikäs sen parempaa kun asioista voi kirjoitella vapauttavasti ja päästää niistä sitten irti!

Mutta sitten itse asiaan: Tällä hetkellä taloutemme koostuu siis neljästä asukista, joista yksi majailee vielä hetken masussani! Kyllä, parin kuukauden päästä täällä on täysi elämänmuutos taas päällä kun uusi tulokas pistää koko pakan sekaisin :)! Vauhdista pitää myös huolta aiemmasta suhteesta saamani esikoispoika, jolla on ikää nyt viisi ja puoli vuotta, sekä tietysti tulevan nyyttimme isä, joka pääsee kokemaan ensimmäistä kertaa vauvaperhe-elämää! Saa nähdä, minkälainen soppa tästä syntyy :)!

Raskaudestani voisin sanoa, että se on sujunut ihan mallikkaasti, ainakin omalla mittapuulla aikalailla samoin oirein kuin esikoisenikin kanssa. Yllätyksenä ei siis tullut oksennusämpärin kanssa eläminen ja lahnana sohvalla makaaminen koko ekan kolmanneksen ajan (johon ei siis sisältynyt kertakaikkiaan yhtään mitään muuta :D). Yrjöilyjen helpottaessa pääsin ns. seesteiseen keskiraskauteen, jonka aikana ehdin palata töihinkin hetkeksi sekä viettämään kesälomaa ja nauttimaan elämänmenosta, kunnes koitti viimeinen kolmannes ihan uusine vaivoineen! Olen ollut nyt viikon sairaslomalla, ja töihin ei taida ollakaan enää asiaa. Ekasta raskaudestani kokonaan puuttuvat harjoitussupistukset ovat näyttäytyneet tässä raskaudessa jo noin puolessa välissä, jotka ovatkin alkuunsa olleet vain jänniä fiiliksiä, ei sen kummempaa. Supistukset ovat kuitenkin alkaneet tuntua voimakkaammilta ja voimakkaammilta, joten iisisti pitäisi vaan ottaa. Nukkumiseni on myös hyvin pätkittäistä ja kevyttä, muutamia tunteja yössä. Asentoa täytyy vaihtaa jatkuvasti (ah, en malta odottaa, se tunne kun pääsee  synnytyksen jälkeen ekan kerran yli puoleen vuoteen vatsalleen) ,joten olo päivisin ei ole mikään kovin hehkeä. On ollut ajoittaista pyörryttämistä, tukala olo, korvat on humisseet ja olleet lukossa, voimakas närästys on kiusannut jo hetken ja selkäkivut alkaneet nyt piinaamaan. Tuleva synnytyskin on vääjäämättä mielessä. Synnytyspeloista aionkin avautua ihan erillisessä postauksessa, sillä ensimmäinen synnytykseni jätti aikamoiset henkiset pelot kaikesta fyysisestä selvittyäni.

Mutta en halua kuulostaa liian synkältäkään, on nimittäin paljon positiivista ollut tässä raskaudessa, esimerkiksi minulla ei todettu tällä kertaa raskausdiabetesta, josta esikoisen kohdalla oli ikävä lisävaivansa. En ole kärsinyt myöskään liitoskivuista, oiskohan jo kerran synnyttäneen luut ja keho jotenkin valmiiksi muokkautunut? Tai yksilöllistä kai tämäkin :) Mikä parasta, olen ottanut tämän toisen raskauden aika rennosti! Ei ole tarvinnut kerätä hirveää kasaa uusia tarvikkeita kun kaikki on esikoiselta jäljellä, vain sen mitä on halunnut uusia. Noh, osa vaatteista vielä ostamatta, mutta tietää että näillä pärjää kyllä mitä on :) Lisäksi on jo itsellä kokemusta vauva-arjesta ja sen haasteista, joten ihan kaikki ei ole sentään uutta itselle. Toki aina tulee uudet haasteet kun perhekoko kasvaa. Meille avainsana onkin asioista puhuminen avoimesti. Kaikessa. Uskon että sillä pärjätään aika pitkälle. Lisäksi täytyy muistaa olla armollinen myös itselle ja huolehtia omasta hyvinvoinnista, että jaksaa pyörittää rumbaa :)! Ns. uusioperheen haasteet ovat myös hiukan erilaisia kun perinteisen perheen. Liikkuvia osia on enemmän ja täytyy ajatella aika monelta kontolta asioita. Uskon kuitenkin, että kaikesta selviää, pääasia että lapset saa rakkautta ja turvaa :)

Tällä hetkellä pää täyttyy kaikenlaisista ajatuksista, uusi sivu elämässä taas aukeaa. Sitä odottaa jännityksellä, uteliaisuudella, pienellä pelollakin, mutta luottavaisin mielin! Mutta ennen kaikkea saan toteuttaa taas yhtä haavettani, joka kumpuaa jostain syvältä, evoluution moninaisista haaroista, luonnollisista tarpeista.. Saan tulla taas äidiksi uudelle elämän alulle! Se ei ole aina itsestäänselvyys. Ei ole ollut. Se on ollut haaveissa jo kauan, raastanut sydämestä, odottanut vain oikeaa aikaa, ja sen aika on nyt.

Tunnen kiitollisuutta ❤